Kolppana

Kolppanan kylät

Pieni Hatsina, Himasi, Kivijärvi, Pieni Kolppana, Suuri Kolppana, Kurema, Lätinä, Pieni Paaritsa, Suuri Paaritsa, Räpisi, Ala-Sakoska, Ylä-Sakoska, Salusi, Sernitsa, Uusi Sernitsa, Vaijala, Vakkala ja Vopsi

Kolppanan seurakunta perustettiin vuonna 1640. Seurakunnan väkiluku oli 2 460 vuonna 1928. Kivinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1800 ja siinä oli 680 istumapaikkaa. Ristin asemesta kirkon tornissa oli kuparinen kukko, mikä symboloi apostoli Pietarin kieltämistä. Kolppanan juhlapyhä oli Pietarinpäivä.

Kolppanan kirkko ennen toista maailmansotaa.

Kolppanan kirkko ennen toista maailmansotaa.

Kolppana

Kirkon torni purettiin 1944. Sulkemisen jälkeen vuonna 1937 rakennus toimi viljavarastona.
Tarinan mukaan kirkon paikalla oli aikaisemmin ollut suomalaisen metsänvartijan mökki, missä tsaari Pietari II, Paavali I:n isä levähti usein metsästysretkillään. Metsänvartijalla oli 18-vuotias kasvattitytär, johon keisari rakastui. Tyttö synnytti pojan, joka otettiin hoviin keisarinnan kuolleen pojan tilalle ja kasvatettiin perintöruhtinaaksi. Syntymäpaikkansa kunniaksi keisari rakennutti kirkon, joka nimettiin hänen mukaansa Pyhän Pietarin kirkoksi.

Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Suomalainen väestö siirrettiin Suomeen vuonna 1943 saksalaismiehityksestä.

Pienen Kolppanan kylässä toimi Inkerin ensimmäinen koulu. Sen perusti vuonna 1785 Venäjän perintöruhtinas Paavali Petrovits. Hänen puolisonsa oli saksalainen prinsessa, joka luterilaisena suhtautui suopeasti luterilaisuuteen. Paavali omisti Hatsinan linnan ja koulu oli tarkoitettu alustalaisten ja hoviväen lapsia varten, jotka olivat enimmäkseen suomalaisia. Ensimmäisen koulun lukukausi kesti Mikon päivästä Vappuun. Tärkeimpiä aineita olivat suomen ja venäjän lukeminen sekä kirjoittaminen.

Kolppanan kirkko nykytilassaan.

Kolppanan kirkko nykytilassaan.

Maaorjuuden kumoaminen vaikutti suotuisasti Inkerin sivistysolojen kehittymiseen. Flinkin mukaan kansan opetus jäi kuitenkin kunnallishallinnon ja talonpoikaisväestön itsehallinnon huoleksi. Taloudellisesta ahdingostaan huolimatta maalaishallinnot perustivat ja ylläpitivät satoja kouluja. Merkittävä edistysaskel oli myös opettaja- ja lukkariseminaarin perustaminen Pienen

Kolppanan seminaarin uusi rakennus.

Kolppanan seminaarin uusi rakennus.

Kolppanan kylään. Kolppanan seminaarin perustamisesta päätettiin 1862 ja Kolppanan opettaja-, lukkari- ja urkuseminaari aloitti toimintansa 15.9.1863. Ensimmäinen johtaja oli Fredrik Oskar Groundstroem. Ensimmäiset opettajat valmistuivat keväällä 1866. Heidän joukossaan (11) oli Mooses Putro ja Abram Tiisniekka.

Kolppanan laulujuhlien portti 1913.

Kolppanan laulujuhlien portti 1913.

Vuoden 1917 helmikuussa tapahtuneen tsaarinvallan kukistumisen jälkeen alkoi Inkerissä kansallinen herätyskausi. Siihen mennessä Inkerinmaalla toimi 314 kansakoulua sekä Pietarin suomalainen yhteiskoulu. Vuosisadan vaihteessa venäläistämispolitiikan kiihtyessä kansakouluissa sallittiin ainoastaan uskonnon ja äidinkielen opetus suomen kielellä. Nyt koko opetus tapahtui suomeksi. Mutta jo vuonna 1919 Kolppanan opettajaseminaari lakkautettiin.

Kirjasto avasi ovensa vuonna 1884.

Kolppanassa toimi 1900-luvun alkuvuosina maamiesseura, jonka esimiehenä oli P. Finne.

Kolppanassa pidettiin kuudennet yleisinkeriläiset laulujuhlat 1913. Esiintyjiä oli 771, soittokuntia oli seitsemän. Juhlakulkueeseen osallistui 4000 ihmistä. Synkkäsisältöisen ja suruvoittoisen näytelmän Miirun vartijat oli kirjoittanut tuutarilainen opettaja Tommi Hirvonen.

Kolppanan alueella on vain muutamia luonnonjärviä ja niiden lisäksi useita tekolammikoita, tiikkejä. Kuuluisin niistä oli Ontrovan tiikki. Kun vesi oli siitä haihtunut kuumana kesänä, pohjaliete oli syttynyt palamaan. Jouten olevia kehotettiinkin lähtemään Ontrovan tiikkiä sammuttamaan.

Jokia oli useita. Inkere-joen kerrotaan alkavan Skuoritsan kirkon takana olevasta lähteestä. Joki oli erittäin kirkasvetinen ja kalkkipohja paistoi jopa kuuden metrin syvyydessä. Hatsinanmyllyn alapuolella Inkere-jokeen yhtyi Laavajoki, Svernitsanjoki ja Paaritsanjoki. Laavajoki alkoi Hatsinanjärvestä.Svernitstan joki alkoi Sahalan ja Korpikylän välillä olevasta lähteestä ja se virtasi Hatsinan keisarillisen palatsin läpi. Puiston ulkopuolella Hatsinan viemäri laski jokeen, minkä jälkeen vesi muuttui sameaksi. Sokkalan asukkaat kutsuivatkin jokea Paskajoeksi.

Hatsinasta Kuppinalle johtava maantie ylitti Paaritsanjoen Sokkolan Reisinän ja Koljonkylän maiden yhtymäkohdassa, johon oli rakennettu harmaasta paadesta komea Itisilta. Jokaisen kylän maalla Itisillan kohdalla oli lähde. Sornuanjoki oli padottu ja siihen muodostui Sornuanjärvi. Inkere-jokeen oli muodostettu patoamalla Myllykylän järvi ja Hatsinan Myllyjärvi.

Kaapre Tynnin kotitalo Ala-Sakoskassa

Kaapre Tynnin kotitalo Ala-Sakoskassa

IMG_0411