Samuli Paulaharju tallensi kuvausmatkallaan vuonna 1911 Inkerejoen varrella sijainnutta Anolan kylää. Silloin Anolassa asui sekä savakkoja että äyrämöisiä
Anolassa asui sekä savakkoja että äyrämöisiä. 1800-luvun puoliväessä asukkaita oli noin 165. Ennen vallankumousta kylässä oli 36 taloa. Nykyisin asukkaita on noin kaksi ja puolisataa. Paulaharjun ottama kuva on kaunis, mutta kuvaaja ei itse kylään ihastunut. Anola oli Paulaharjun mielestä huononnäköinen ja siivoton.
Tarkkasilmäinen huomaa Raaka-aineita saatiin lähiseudulta. Inkereellä toimi sahoja ja Inkerejoella oli sahamyllyjä, joiden voimalla sahatiin rakentamisessa tarvittavaa puutavaraa.
Paperitehtaan johtajina toimivat Charles Lingrad, jota seurasi hänen poikansa Georg Lindgradin. Tehtaan aikaisempi johtaja, Charles Lingrad kuoli Anolassa vuonna 1915 ja on haudattu Tsarskoje Slavankan hautausmaalle. Lindgrad pakeni Anolasta vallankumouksen jälkeen.
Anolassa oli myös hyppääjät lahkon toimintaa. Inkerissä vaikutti 1800-luvulla moniakin eri lahkolaisryhmiä, joista dramaattisimpia olivat juuri kyseiset hyppääjät eli hlystit ja skoptit. Valtakirkko vieroksui lahkojen rituaaleja ja uskonnäkemyksiä. Esimerkiksi hyppääjät hylkäsivät virallisen avioliiton ja asettivat etusijalle hengellisen rakkauden. Inkerissä pappina toiminut Johan Öhqvist jyrisi kirjoittaessaan hyppääjien johtajien motiiveista. Hän piti heitä aikansa Auervaaroina, joiden tavoitteena vain vietellä naiset ja heidän rahansa. Anolan hyppääjät olivat aikalaiskertomuksen mukaan kuitenkin ”puhtaampia”.
Kuvassa hyppääjät-lahkoon kuuluneita nuoria neitosia.