Koprinan kylät
Hovinmäki (Мыза), Hynnisen Siiverska (Новосиверская), Hännisi (Никольское), Jänikselä (Зайцево), Kankaanautio (Пустошка), Koprina (Кобрино), Korkka (Горки), Koussula (Ковшово), Letna (Клетно), Lopitsa (Покровка), Läsänmäki (Лязево), , Menkkova (Меньково), Miina (Мины), Myllykylä (Мельница), Petrovskoje, Pieni Lätä (Новые Ляды), Pieni Vopsi, Piisinä (Пижма), Polssova (Большово), Porissova (Борисово), Ruunala (Руново) Saapru (Заборье), Saaseri (Заозерье), Suuri Iisaro (Изора), Tihkovitsa, Uusi Pokosti (Новокузнецово, Uustia (Введенская), Valasniekka (Валасники), Vanha Pokosti (Погост), Varpaan Siiverska eli Varpaala (Старосиверская), Viiritsa, Virkkilä (Виркино), Vuiri.
Koprinan kirkko
Koprinan seurakunnan kylät kuuluvat nykyään Hatsinan piirin Koprinan, Orinansavotan, Possatan, Siiverskan, Susaninan, Suuren-Kolppanan ja Viiritsan kuntiin.
Koprina
Koprinan väkiluku oli 6 500 vuonna 1928. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Suomalaiset evakuoitiin Suomeen jatkosodan aikana 1943.
Koprinan seurakunta perustettiin vuonna 1640. Pyhän Katarinan kirkko valmistui vuonna 1786 ja siinä oli 1 200 istumapaikkaa. Koprinalla oli kappeli Lamppulassa. Sen paikalle on sittemmin rakennettu ortodoksinen kirkko.
Tihkovitsan kylä Koprinassa vuonna 1942
Lamppulan kappeliseurakuntaan kuului kyliä myös Novgorodin läänistä. Rakennus toimi sulkemisen jälkeen vuonna 1937 suutarinverstaana ja paloi vuonna 1966.
Lähellä sijainneen kartanon omisti 1700-luvulla Aleksandr Puškinin isoisoisä Abram Gannibal. Vuosisadan lopulla Koprinassa asui Puškinia lapsena hoitanut Arina Jakovleva, jonka jälkeläisten asumaan taloon avattiin vuonna 1974 hänelle omistettu museo.
Koprinan kylän vieressä sijaitsee Kobrinskojen taajama, joka syntyi vuonna 1949 turvetuotannon työläisasutukseksi. Vuoteen 2004 saakka sillä oli kaupunkimaisen taajaman status.
Vuonna 1912 Koprinassa toimi kuusi osuuskauppaa.
Koprinan kirkonkylää entisaikaan.
Nykyistä Koprinaa.
Tihkovitsan taajama koostuu etupäässä puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Niistä noin 80 % on asuttuja vain kesällä. Puolentoista kilometrin päässä kulkee Pietarin ja Pihkovan välinen M20-valtatie. Kylästä on linja-autoyhteys Hatsinaan. Muita palveluja ei ole. Lähistöllä sijaitsee Inkerin kirkon leirikeskus, jossa järjestetään kesäisin nuorisoleirejä inkeriläisnuorille syrjäytymisen estämiseksi.
Kuuluisa Koprinan asukas oli taiteilija Aleksanteri Ahola-Valo Myös kirjailija Ania Monahof vietti Koprinan Siiverskajassa kesiänsä.
Koprinan murre
”Mie olen elämässäin hyvin paljo neulont, teht sukkii, kintaita, lankapaitoi. Ensin tietyst lampaat keritää. Keritää lampaita kaks kertaa vuotee, syksyl ja kevväil. Lampaat ko keritää, sit villaa kävvää karttaamaa. Villoi ei pessä villoi, a kartataa ne hijekkään. Meil ko on vähän ollut villaa, ni mie olen itse kartantkii. Karttaan ne ensin, tien leppeil. Sit ne leppeet laitan kaik hyväst siin kartaes jo ja alan otsist ottaa ja uuvvestaa kartata. Karttaan viel kovemmin, jot ei jiä yhtäkää ainovaa nukkaa. Ain nostan sitä levettä ja päivää päin katson. Jo nukkii on, ni sit viel alan karttaa. Tuas panen kartan piäl ja tuas karttaan niin kauvan, ko ei jiä yhtäkää ainovaa nukkaa. Sit siin tulloo hyvvää lankaa.”
(Katri Tynni, s. 1906. Virkkilä, Koprina. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen 2004).