Kupanitsa sijaitsee Inkerin ylängöllä 70 kilometriä Pietarista lounaaseen lähellä Volossovan kaupunkia. Kunnassa on 3 600 asukasta ja Kupanitsan kylässä kolmisen sataa. Kun Samuli Paulaharju vuonna ikuisti Kupanitsan kirkonkylän väkeä tähän valokuvaansa, Kupanitsassa oli kuutisen tuhatta inkerinsuomalaista, tosin seurakunnan alue kattoi kuntaa laajemman alueen.
Maisema on kumpuilevaa tasankoa. Merkittäviä vesistöjä ei ole, ainoastaan pieni Hylkysinjärvi. Aikaisemmin voi nähdä vanhoja pyhien lehtojen paikkoja, joissa käytiin tervehtimässä vainajia. Periaatteessa yhteneväisiä nykyisten muistolehtojen kanssa. Kirkko suhtautui pyhiin lehtoihin nuivasti ja ne kiellettiin ja demonisoitiin, jolloin lehdot muuttuivat pahojen olentojen tyyssijoiksi. Kupanitsasta on löydetty myös keskiaikaisia kurgaanihautoja.
Katsele ja kuuntele lisää tarinaa Kupanitsasta YouTuben Inkeri-kanavalta.
Kupanitsan seurakunta
Kupanitsan evankelisluterilainen seurakunta perustettiin 1656. Kivinen Pyhän Johanneksen kirkko valmistui 1861, samana vuonna kuin maaorjuus lakkautettiin. 1 000-paikkaisen kirkon suunnitteli arkkitehti Haan. Vuonna 1928 seurakunnassa oli 6 310 jäsentä.
Luonnonkivistä rakennettu kirkko on erittäin kaunis. Erityisesti seinien rappaustyyli on kiehtova. Kalkkilaastissa on käytetty lisäaineena munanvalkuaista.
Sulkemisen jälkeen 1938 kirkko toimi mm. vankilana. Perestroika jälkeen kirkko kunnostettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön 14.5.1989. Samalla julistettiin Inkerin kirkko uudelleen syntyneeksi. Myös 70 vuotta Neuvostoliitossa ullakolla käärössä olut Inkerin lippu siunattiin siellä käyttöönsä. Siunaajina olivat rovasti Aatami Kuortti ja pastori Arvo Survo, molemmat paljasjalkaisia kupanitsalaisia.
Kikkeri
Kupanitsan Kikkeriin avattiin 19.8.1994 suomalaisten vapaaehtoisten voimin rakentama inkerinsuomalaisten vanhusten palvelutalo. Promoottorina toimi suomalainen Villa Inkeri -yhdistys, jonka toiminta tähtäsi Inkerin vanhusten elämänlaadun parantamiseen. Moni karkotus- ja evakkomatkat kiertänyt vanhus on viettänyt siellä viimeiset aikansa.
Ensimmäiseksi valmistui käyttöön remontoitu Paronintalo vanhaan historialliseen rakennukseen. Remontti valmistui. Paronintalossa voitiin hoitaa 10–14 vanhusta. Tarvetta oli enemmän. Uusi, 24-paikkainen palvelutalo vihittiin käyttöönsä 9.8.1997. Nykyisin palvelutaloa ylläpitää Inkerin kirkko. Inkerinsuomalaisia vanhuksia siellä on enää muutamia.
Paronin talo
Pöyhimällä selvisi, että paronintalo, kuten suuri osa Kikkerin kylää kuului aikoinaan Kikkerin kartanolle. 1800-luvun alussa kartanon omisti kenraali Dovre, jolta se siirtyi paroni Ferdinand Pavlovich Lilienfeld-Toilalle.
Paroni Lilienfeld-Toilalla oli Kikkerissä pieni tiilitehdas, jonka paikalle hän perusti vuonna 1878 Baltian keramiikka- ja laattatehtaan. Tehdas myytiin vuonna 1906 keramiikkataiteilija Peter Kuzmich Vaule (1870–1943), joka valmisti majolikakeramikkaa ja koristeastioita.
Vallankumouksen jälkeen työpajat suljettiin. Tilalle perustettiin Horn-niminen tehdas, jossa alkoi teknisen keramiikan tuotanto. Päätuotteita ovat suurjännitelinjojen eristimet, lavuaarit ja muut saniteettituotteet. Vuonna 1926 käynnistyi myös astioiden, maljakoiden, figuurien tuotanto.
Kikkeri on nykyisin taantunut, rähjäinen kylä. Loiston päivistä muistuttaa tämä aseman lähellä oleva rapistunut talovanhus. Siinä on toiminut Kikkerin posti ja joidenkin tietojen mukaan myös keramiikkatehtaan hallintoa.
Kulkuyhteydet olivat hyvät ja esimerkiksi Kikkerin kylästä pääsi junalla Pietariin saakka.
Torosova
Torosovassa oli aikoinaan goottilaistyylinen kartano, joka oli yksi Pietarin alueen ylellisimmistä. 1800-luvulla kartanon ja sen lähikylät omisti Wrangelin aatelissuku. Kartanon rakensi 1870-luvulla kenraaliluutnantti, paroni Mikhail Jegorovich Wrangel. Sen yhteydessä toimivat paja sekä tiili- ja kalkkitehtaat.
Nykyisin kartano on raunioina,
Torosovan kartanon isännän paroni Mihail Jegorovits Wrangelin veljenpoika tunnetaan Venäjän sisällissotien ajoilta. Pjotr Nikolaevich Wrangel, oli Valkoisen armeijan kenraali, joka toimi valkoisen Etelä-Venäjän armeijan ylipäällikkönä vuonna 1920. Nuori Neuvostoliitto piti häntä verivihollisenaan.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen kartanossa toimi kirjasto ja klubi. 1920-luvulla kylään perustettiin liha- ja maitotila. Neuvostoaikana Torosovan valtiontilalla kasvatettiin rotukarjaa. Siellä oli yli 200 eteläfriisiläislehmää.
Vuonna 1925 Kolomnan tehtaan ensimmäiset traktorit tulivat Torosovon valtion tilalle.
Pyataya Gora
Pyataya Gora, viides vuori josta on säilynyt ainoastaan pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Empiretyylinen rakennus näyttää pikemminkin antiikin Kreikan temppeliltä kuin perinteiseltä ortodoksikirkoilta. Itse kartano rakennettiin 1700-luvulla ja sillä oli matkan varrella useita omistajia. Kirkon rakennutti salaneuvos Fjodor Maksimovich Briskornin leski Olga Konstantinovna aviomiehensä muistoksi. Rakentamisen alkoi vuonna 1826.
Tunnettuja kupanitsalaisia
Kupanitsasta oli kotoisin myös kirjailija Pekka Mutanen
Kupanitsan kylät
1900-luvun alussa Kupanitsan seurakuntaan kuului 72 kylää, joista 22 oli suomalais-venäläisiä sekakyliä
Hakuli (ven. Малые Лошковицы, Malyje Loškovitsy), Homutta (ven. Гомонтово, Gomontovo), Hylkysi (ven. Хюльгюзи, Hjuljgjuzi), Hinnautio eli Hynnänautio (ven. Фьюнатово, Fjunatovo), Jormonia (ven. Ермолино, Jermuina), Kanasko (ven. Канаршино, Kanaršino), Kantola eli Kantokylä (ven. Кандакюля, Kandakjulja, Karstala (ven. Карстолово, Karstolovo), Kemppaala (ven. Кемполово, Kempolovo), Kivantsa eli Kivanitsa (ven. Кивалицы, Kivalitsy), Kolotitsa (ven. Колодези, Kolodezi), Kolpovitsa (ven. Голубовицы, Golubovitsy), Korkka (ven. Горки, Gorki), Korkkylä eli Korpikylä (ven. Курголово, Kurgolovo), Korotsa eli Koroskovitsa (Malline:Kru), Korpela (ven. Корпия, Korpija), Koskova (ven. Каськово, Kaskovo), Kottina I ja Kottina II (ven. Котино, Kotino), Kuivila (ven. Куйлово, Kuilovo), Kupanitsa (ven. Губаницы, Gubanitsy), Laakanova (ven. Лагоново, Lagonovo), Laskovitsa (ven. Лашковицы, Laškovitsy), Lemusa (ven. Лиможа, Limoža), Lopitsa eli Klopitsa, Markkova (ven. Марково, Markovo), Minkkova (ven. Минково, Minkovo), Molkkova eli Smolkkova (ven. Смольково, Smolkovo), Muratta (ven. Муратово, Muratovo), Niiskovitsa (ven. Низковицы, Nizkovitsy), Olkkuva eli Olkkova (ven. Ольхово, Olhovo), Oravankylä (ven. Медниково, Mednikovo), Orponia (ven. Арбонье, Arbonje), Osertsa eli Oseritsa (ven. Озертицы, Ozertitsy), Osnaakka eli Osnakka (ven. Ознаково, Oznakovo), Pekkola (ven. Пекколово, Pekkolovo), Pieni-Kikkeri, Pieni-Ontuksi (ven. Русские Анташи, Russkije Antaši), Piesala (ven. Село, Selo), Priiskova (ven. Брызгово, Bryzgovo), Pulliala (ven. Пульево, Puljevo), Puolakkala, Putina (ven. Будино, Budino), Raaklitsa eli Raakelitsa (ven. Старые Раглицы, Staryje Raglitsy), Rampala, Rapala (ven. Раболово, Rabolovo), Repla eli Nikoditsan Grebla (ven. Греблово, Greblovo), Riihikaivo (ven. Новые Раглицы, Novyje Raglitsy), Rokovitsa (ven. Роговицы, Rogovitsy), Roksova (ven. Крокшево, Krokševo), Ronkkovitsa (ven. Ронковицы, Ronkovitsy), Ruttenitsa (ven. Рутелицы, Rutelitsy), Röllä (ven. Малые Губаницы, Malyje Gubanitsy), Saahkonja (ven. Захонье, Zahonje), Saappola (ven. Заполье, Zapolje), Seltsa, Seropitsa (ven. Череповицы, Tšerepovitsy), Solkkova (ven. Шолково, Šolkovo), Sumina (ven. Сумино, Sumino), Suomen Pekunitsa, Suomen Teskova (ven. Тешково, Teškovo), Suuri-Kikkeri, Suuri-Ontuksi (ven. Финские Анташи, Finskije Antaši), Sääpinä (ven. Жабино, Žabino), Torossova eli Torosova (ven. Торосово, Torosovo), Tuomarinautio (ven. Томарово, Tomarovo), Uusi-Hylkysi, Uusi-Kemppaala eli Krantsila (Malline:Kru), Vesikkola (ven. Везиково, Vezikovo), Volkova (ven. Волгово, Volgovo), Volossova eli Volosova, Ärttylä eli Ärttölä (ven. Артюшкино, Artjuškino)