Hatsina (venäjäksi Гатчина; Gattšina) sijaitsee 46 km Pietarista Pihkovan tien varrella. Kaupungissa on nykyisin yli 90 000 asukasta.
Suomalainen seurakunta
Kaupungissa on suomalainen kirkko. Hatsinan luterilainen seurakunta on perustettu vuonna 1789. Nykyinen kivikirkko valmistui vuonna 1828. Kirkkorakennus on pienennetty kopio Skuoritsan kirkosta. Alun perin saksalaisesta Hatsinan seurakunnasta tuli kaksikielinen vuonna 1846, kun kaupungin suomalaiset liitettiin siihen. Myöhemmin seurakuntaan liitettiin vielä joitakin lähiympäristön suomalaiskyliä. Seurakuntaan kuului vuonna 1904 noin 4 800 henkeä, joista virolaisia oli 4 000, suomalaisia 450, saksalaisia runsaat 300 ja 35 mustalaista.
Vallankumouksen jälkeen Hatsinan seurakunta jakautui saksalais-virolaiseksi ja suomalaiseksi seurakunnaksi. Itsenäinen suomalainen seurakunta perustettiin 1920-luvun alussa. Seurakunnan jäsenmäärä oli 1 100 vuonna 1928. Seurakunnan toiminta päättyi vuonna 1938. Kirkkorakennusta käytettiin 1930-luvulta lähtien pitkään muun muassa urheilusalina, kunnes se palasi seurakunnan käyttöön 1993.
Kirkon lisäksi kaupungissa on ollut myös paljon suomalaista toimintaa, mm. Suomen valtion tuella toiminut monitoimikeskus (2000–2005) ja Hatsinan Inkeri-seuran toimisto. Tiedossa ei ole, toimiiko Hatsinan Inkeri-seura yhä.
Historiaa
Hatsinan seutu on ikivanhaa asutusta. Siitä merkkinä ovat kurgaanihautakummut Vopsin kylän lähellä. Keski-Inkerin ylängöllä on runsaasti kumpuhautoja eli kurgaaneja. Joissakin kurgaaniryhmissä voi olla satoja hautakumpuja. Joukossa on myös toista, uudempaa hautatyyppiä, kivikehyshautaa. Haudat ja niihin laitetut esineet kertovat slaavilaisten ja suomalais-ugrilaisten heimojen kohtaamisista täällä. Paikalliset asukkaat tuntevat myös isompia, kasvillisuuden ja puiden peittämiä kumpuryhmiä, ”metelimättäitä”, joita kansa pitää sotilas hautoina, muistona täällä käydyistä sodista.
Hatsinan palatsi
Pietari Suuri rakennutti Hatsinaan pienen puisen palatsin ja lahjoitti maa-alueen sisarelleen Natalialle. Vuonna 1760 kartanon haltiaksi tuli Katariina Suuri. Hänen suosikkinsa kreivi Orlov rakensi puupalatsin tilalle italialaisen Antonio Rinaldin suunnitteleman palatsin, johon kuuluu 600 huonetta ja englantilaistyylinen puisto. Keisarinna ihastui palatsiin ja osti sen Orlovin kuoleman jälkeen 1783 jälkeen ja lahjoitti pojalleen, tulevalle keisari Paavalille. Paavali sisusti palatsia uudelleen uusklassiseen tyyliin. Paavalin kuoleman jälkeen Hatsina ei ollut keisarien suosiossa, ennen kuin Aleksanteri III teki siitä terrorismin pelossa pääasuntonsa. Viimeinen keisari Nikolai II vietti nuoruutensa Hatsinassa, jossa hänet myös vangittiin syrjäyttämisensä jälkeen vuonna 1917.
Kesällä 1941 syttynyt sota ja saksalaiset valloittivat Hatsinan. Siellä toimi myös Inkerin siirtoväen organisoimista hoitanut keskus.
Tarinaa
Lähes tositarinan mukaan Katarina Suuren poika Paavali I oli syntyperältään inkeriläinen. Kerrotaan, että Paavali I oli vaihdokas, Kolppanasta kotoisin olleen Maria Sykiäisen lapsi. Huhun mukaan keisarinnan esikoinen kuoli vain muutaman tunnin ikäisenä ja ikävien seurauksien pelossa hovi salasi kuoleman ja etsi tilalle vaihdokasvauvan. Totta on, että Kolppanassa asunut Sykiäisen perhe sai monia etuja keisarilta.
Tuutarista lähtöisin ollut kirjailija Matti Kurikka julkaisi teoksessaan Pilvenhattaroita (1889) tsaari Paavali I:n kirjeet Kaarle Sykiäiselle. Niissä hän kertoo vapauttaneensa maaorjuudesta Marian miehen Kaarle Sykiäisen ja lahjoittaneen hänelle maata Paaritsan kylästä. Paaritsassa oli talonpoikia, joita kutsuttiin kuninkaan braatoiksi, veljiksi. Keisari Paavali I suhtautui suopeasti inkerinsuomalaisiin. Hän halusi myös omiin joukkoihinsa suomalaissyntyisiä miehiä.
Lentokenttä
Samuli Paulaharju ei tuhlannut aikaansa Hatsinassa kuvausmatkallaan vuonna 1911. Venjoelta tullessaan hän mainitsee ainoastaan katselleensa Hatsinan kentällä lentoharjoituksia. Nyt yli 100 vuotta myöhemmin hänen valokuvansa olisivat olleet historiallisesti paljon mielenkiintoisempia kuin savupirtit, joita Paulaharju erityisesti kuvasi.
Palatsin lähellä olevalla kentällä toimi Venäjän ilmavoimien koulutuskeskus, joka oli perustettu 3. toukokuuta 1910 suurherttua Aleksander Mihalovitsin käskystä. Kenttä avattiin virallisesti 26. maaliskuuta 1911. Palatsin kenttä, jossa aikaisemmin hiekka pöllysi hevosten kavioissa, muuttui kiitoradaksi.
Inkerinmaan pääkaupunki?
Kolppanan seminaarin 150-vuotisjuhlien aikana vuonna 2013 Hatsinan Hesburgerin oven yläpuolella liehui Inkerin lippu. Juhliin liittyvä seminaari ja päätapahtumat pidettiin Hatsinassa. Kysyttäessä ravintolan tarjoilija ei tiennyt, mistä lipusta oli kyse. Soitto johtajalle veti sekin vesiperän. Hänkään ei lipun historiaa tuntenut. Ja Hatsinasta puhutaan Inkerinmaan pääkaupunkina.
Aikoinaan Kolppanan seminaarin liitutaululle oli kirjoitettu kehotus. ”Sammuta sinä, minä sytytän”. Runsaat 150 vuotta sitten sytyttäjiä riitti. Nyt Inkerinmaalla ole enää, mitä sytyttää: ei seminaareja eikä entisiä kaupustelija-akkoja, jotka puhuvat huonoa venäjää ja ihmettelevät, että Hatsinassa pystyy tulemaan toimeen omalla äidinkielellään, suomella.
Hatsinan seurakuntaan kuuluneet kylät
Ala-Sakosta, Pieni-Hatsina, Hatsinanmylly, Karjakankylä, Kokkola (Suuri-Kokkola), Korhosi, Käppälä (Pieni-Kokkola, Vaija), Vanha-Mosina, Pieni-Mosina, Uusi-Mosina (p. Puhra), Mosinanmylly, Mäyrylä, Porttila, Rahkola, Sahala (Sahamylly), Saamusti, Vaijala, Verevä