Kronstadtinlahden rannalla sijaitseva Siestarjoki kuului aikoinaan Valkeasaareen. Siestarjoella on mielenkiintoinen historia ja vaikutus Suomen rajojen piirtymiseen. Siestarjoki oli jo tsaari aikana pietarilaisten suosima kylpyläkaupunki. Sinne pääsi Pietarista näppärästi junalla. Nykyisin Siestarjoki on noin 40 000 asukkaan kylpyläkaupunki. Hallinnollisesti Siestarjoki on osa Pietarin kaupunkia.
Katsele ja kuuntele tarinaa Siestarjoesta myös YouTuben Inkeri-kanavalta. Siestarjoesta kerrotaan videon Kuvamatka Valkeasaareen yhteydessä.
Siestarjoella toimi suomalainen seurakunta, jossa oli 200 jäsentä vuonna 1928. Siestarjoen kirkko suljettiin vuonna 1932 ja rakennuksesta tehtiin tanssisali. Siestarjoen kirkosta ei ole säilynyt valokuvaa. Siestarjoen suomalainen väestö jäi Leningradin piiritykseen ja ’siirrettiin pois kotiseudulta 1942.
Asetehtaan tarina
Tsaari Pietari I rakennutti Siestarjoen suulle padon, sataman ja Luoteis-Venäjän suurimman ase- ja ankkuritehtaan. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1714. Tsaari itse osallistui tehtaan avajaisiin 27.1.1724. Omia tarpeitaan varten Pietari I rakennutti paikkakunnan tiilistä Siestarjoelle palatsin 1714—1725. Tyyliltään tämä Dubka oli yksinkertainen ja muistutti enemmän kartanoa kuin palatsia. On arveltu, että tsaari halusi itselleen intiimin levähdyspaikan Pietarin kupeesta.
Palatsin tarina päättyi kuitenkin lyhyeen. Pietarin kuoleman jälkeen se hylättiin jo vuonna 1727. Arvokkaat tavarat, myös ikkunat, korjattiin pois. Puuhamiehenä toimi tuolloin Inkerin herttuan titteliä kantanut A. D. Menshikov. Sittemmin palatsi toimi Siestarjoen tehtaan varastona. Vuonna 1782 palatsin jäännökset purettiin ja tiilet käytettiin Siestarjoen keskustaan rakennetun Pietarinkirkon seinien muuraamiseen.
Siestarjoella toiminut asetehdas lähiympäristöineen kuului Suomelle 1812–64. Vuonna 1864 asetehdasta ympäröinyt 14 neliökilometrin laajuinen alue erotettiin suuriruhtinaskunnasta ja liitettiin Pietarin kuvernementtiin. Tällöin keisari Aleksanteri II lupasi Suomelle vastineeksi Petsamon. Rajankäynnissä 4.2.1864 Rajajokeen tehtiin uusi mutka, mutta Petsamosta annettu lupaus toteutui vasta vuonna 1920 solmitussa Tarton rauhassa. Ehkä olisi jäänyt silloinkin toteutumatta, jos nikkeliesiintymisistä olisi tuolloin tiedetty.
Tehdas sai tarvitsemansa työvoiman sekä polttoaineeksi puuhiiltä Suomen puolelta. Siellä valmistettiin armeijalle pistooleja, musketteja ja tykkejä, mutta myös siviilituotteita: saranoita, ovenkahvoja sekä kaiteita Pietarin kanavien silloille ja rannoille. Sieltä tulivat jopa myös sotilaiden univormujen kuparinapit.
Siestarjoen ”Riviera”
Rautatien valmistumisen jälkeen entinen työläiskylä Siestarjoki muuttui huvila-alueeksi. Meri, maalauksellinen luonto ja puhdas meri-ilmasto kiehtoivat. Suomen rajan läheisyys antoi seudulle vielä pikantin lisämausteen. Siestarjoki oli pietarilaisille ”Siestarjoen Riviera” ja ”Pala ulkomaata”. Siitä myös puhuttiin yksinkertaisesti ”Suomena”.
Pietarilaiset eivät menneet Siestarjoelle vain lepäilemään, vaan myös viettämään sosiaalista elämää ja etenkin näyttäytymään vertaistensa seurassa.
Historiallinen heinäsuopa
Siestarjoki on myös osa vallankumoushistoriaa. Epäonnistuneen vallankumousyrityksen jälkeen heinäkuussa 1917 Lenin piileskeli Siestarjoen asetehtaan työläisen Nikolai Jemeljanovin vajan vintillä, josta sitten siirtyi Roslivajärven syrjäiselle niitylle heinämajaan. Nyt heinäsuovan paikka on aidattu ja museoitu. Museon pyhitetyt heinät tuskin ovat Leninin aikaisia.
Siestarjoen kylät
Kurort, Rosliv, Seppälä (Tarhovka), Ylikyläs (v)