Toksova oli aikoinaan Pohjois-Inkerin suurimpia suomalaispitäjiä. Se mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvulla.
Toksovaa on kutsuttu Inkerinmaan Sveitsiksi. Sen luonnonkauneus lumoaa. Korkeat mäet ja järvet niiden lomassa muistuttavat kauneimpia järvi-Suomen maisemia. Samuli Paulaharjukin kuvausmatkallaan runsas 100 vuotta sitten kuvaili Toksovaa: ”Wuoleelta Toksovalle ajaessasi saat oikean mäkimaan matkataksesi, parikymmenvirstaisen, ja mitä lähemmäksi Toksovaa joudut, sitä mäkisemmäksi käy tie.”
Kauneimpia seutuja on kirkonkylän tienoo. Kahden järven, Hepojärven ja Kaukolanjärven välisellä korkealla harjanteella on iso valkea kirkko ja sen ympärillä suuri kirkonkylä monilukuisine taloineen ja lehtometsineen.
Pietarista Toksovaan on vain parikymmentä kilometriä.
Toksovan inkerinsuomalaiset olivat äyrämöisiä. Osa seurakuntalaisista pakkosiirrettiin Neuvostoliiton sisäosiin vuonna 1936. Osa joutui toisen maailmansodan aikana Leningradin piiritykseen ja evakuoitiin eri puolille Neuvostoliittoa vuonna 1942. Jatkosodassa osa Toksovaa siirtyi väliaikaisesti suomalaisten haltuun. Vasta Stalinin kuoltua 1953 karkotetuilla oli mahdollisuus palata kotiseuduilleen. Koirankakankaalle on pystytetty muistomerkki vainoissa teloitetuille ja menehtyneille.
Toksovan seurakunta
Toksovan seurakunta (ennen Korpiselkä) perustettiin noin vuonna 1628. Toksovan kirkko sijaitsi aluksi Luuppolan ja Vartiamäen välissä, mutta venäläiset polttivat sen vuonna 1704. Kivinen 1 135-paikkainen Pyhän Aleksanterin kirkko valmistui 1887. Vanhasta puukirkosta rakennettiin pappila. Vuonna 1928 seurakunnassa oli 5 680 jäsentä. Kirkko suljettiin vuonna 1936 ja muutettiin kulttuuritaloksi. 1990-luvulla aloitettiin kirkkorakennuksen entistäminen ja kunnostettu kirkko vihittiin käyttöön 2. adventtina 1994.
Toksovan kirkko on yksi Inkerinmaan kauneimpia rakennuksia. Kirkko hohtaa valkeana, mutta alun perin se on ollut punatiilinen. Seurakunnassa on jäseniä muutama sata.
Laiska Jaakko
Kirkolta etelään olevalla hovin niityllä oli ennen laaka kivi, jonka päällä sotapäällikkö, kreivi Jakob de la Gardie eli kotoisemmin Laiska Jaakko lounasti Moskovan matkallaan 1600-luvulla. Kerrotaan, että muistoksi tähän Pontuksen kiveen oli kultakirjaimin hakattu kahvelin, veitsen ja vadin kuvat sekä teksti:
”Täst’ on kulkenut
Ruotsin kuuluisa kuningas,
jalo herra Jaakko Pontus”.
De la Gardien joukot miehittivät Novgorodia kuusi vuotta, mistä de la Gardie saikin liikanimensä: ’
”Lähti suvi, lähti talvi,
vaan ei lähde Laiska-Jaakko”.
Täysin saamaton Laiska Jaakko ei ollut, sillä ruotsalaisjoukot miehittivät hetken aikaa jopa Moskovaa, mutta kärsivät Klušinon taistelussa murskaavan tappion puolalaisia vastaan ja joutuivat vetäytymään takaisin Ruotsin alueelle.
Pietarin läheisyys ja upea luonto tekivät Toksovasta aikoinaan myös aristokratian suosiman
Puhdas luoto tarjosi ylhäisölle monenlaisia viihdykkeitä.
Toksovan kirkonkylä
Kirkonkylää halkova Sovetova katu on vilkasliikenteinen. Kirkon lähellä on pystyssä vielä vanha, viime vuosisadan alussa rakennettu kauppa, jonka sisäänkäyntiä komistuttavat jyhkeät pylväät, samanlaisia, joita yhä vieläkin näkee Pietarin arvotaloissa. On mahdollista, että kauppa kuului aikoinaan Konkan perheelle. Toksovan Konkkia olivat mm. kirjailija Juhani Konkka ja kansanperinteen tutkija, runoilija Unelma Konkka.
Sata vuotta Pietarin pääväylän varrella oli 16 hartsovnaa – kestikievaria. Trahtiireja useampia. Yhdessä istui Rääpyvän eukkoja ja tyttöjä tsaijua juomassa. Joissakin trahtiireissa tarjolla oli sekä purtavaa että puremattakin nieltävää. Nuoret pelasivat trahtiirin yläkerrassa biljardia, kun naiset menivät Toksovan kirkkoon.
Vuonna 1912 Toksovassa toimi jo seitsemän osuuskauppaa. 1900-luvun alkuvuosina Toksovassa toimi maamiesseura, jonka esimiehenä toimivat S. Lensu ja S. Kiiski. Raittiusseura perustettiin vuonna 1906.
Kirkon, kauppojen ja kestikievareiden ohella Toksovan kirkonkylässä oli posti ja iso kansakoulu, joka tässä yli satavuotiaassa kuvassa on vielä rakenteilla.
Kirkonkylää hallitsee korkea hyppyrimäki, jonka tasanteelta näkyy uljaat maisemat Hepojärvelle. Kesäaikanakin mäkihyppääjien sukset suhisevat ilmassa, kun he harjoittelevat hyppyjään.
Hyppyrimäen juurella on urheiluopisto ja ravintola Trampolin, jossa ohikulkijakin voi nauttia edullisen ja hyvän aterian.
Samuli Paulaharjun aikana myös lehmät kahlasivat Hepojärven rantavesissä. Nykyisin rannat yksityisomistuksessa, aitojen ja puomien takana. Hepojärven rannoille ei ole jalankulkijoillakaan asiaa.
Hittola
Kirkonkylästä muutaman kilometrin päässä Hittolan kylässä on asunut tarinan mukaan jättiläisiä. Maasta väitetään löytyneen valtavan kokoisia luurankoja. Toisen tarinan mukaan piru istui Hittolaan vievän tien varrella ja vikitteli ohikulkijoiden sieluja.
Kolmannen tarinan mukaan Pietarista rahtikuormineen tullut ukko oli nähnyt Hittolan kylän kohdalla ihmiseksi julman suuren olennon makaavan tiellä selällään polvet koukussa yli tien. Ukko kuormineen oli ajanut polvien, säärien alitse ja sanoa paukauttanut: ”Onpas aika hitto!” Silloin metsästä oli kuulunut huuto, jotta ”sehän on vasta kolmivuotias lapsi”.
Tuskin pirut edes pääsisivät tarkoin vartioidulle uusrikkaiden reservaatille. Korkeat aidat estävät jopa näkymät järvelle. Oletetulla pirunkivellä Aleksej Krjukov.
Rappula
Rappulan kylä tunnetaan inkeriläisen kansantanssin keskuspaikkana. Röntyskä-ryhmä/Röntyskät/ vaikutti siellä vuodesta 1978 aina 2000-luvun taitteeseen. Kuvassa Rappulan Röntyskät 1980-luvulla.
Röntyskälaulut eivät olleet täysin päässeet unohtumaan evakkotaipaleilla, vaan niitä laulettiin karkotuspaikoillakin. Toinen keskeinen hahmo oli musiikinopettaja Viola Malmi, joita röntyskätanssit alkoivat kiinnostaa. Vuonna 1976 ollessaan kansanperinteen keruumatkalla Rappulassa hän vetosi paikallisiin osaajiin ja näin Röntyskä-ryhmä syntyi. Röntyskäperinteen keskeinen hahmo oli vuonna 1925 syntynyt Hilma Biss (k. 1996).
Inkeriläinen röntyskä on Nouse Inkeri ry:n hakemuksesta otettu UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloon.
Toksovalaisia merkkihenkilöitä
Arkkitehti Anri Alanne, taidemaalari Elma Haikonen, laulaja Arvi Kemppi, kirjailija Juhani Konkka, runoilija Unelma Konkka, sosiaalineuvos, kirjailija Eero Pitkänen, muusikko-. ja suomalaisen konserttikanteleen kehittäjä Paul Salminen.
Toksovan kylät
Autio, Auvola, Haapaoja, Halosi, Himakkala, Hittola, Hännikäinen, Iso Kiurunmäki, Kaukola, Kiuru, Koivukylä, Kopittala, Kujala, Leppisaari, Oinaala, Osselki, Poroskylä, Puhilanmäki, Purnu, Rantala, Rappula, Rohma, Sepänsuo, Särky, Taskunmäki, Toksova, Uusi-Miina, Vaarakkala, Vanha-Miina, Vartiamäki, Vehkoja
Mäkikunnat
Asikka, Hannula, Huttunen, Hovimäki, Kelomäki, Kempinmäki, Kesämäki, Korosenmäki, Kuismala, Kärpänmäki, Lamperi, Moisionmäki, Mustosenmäki, Nokelaismäki, Pelkosi, Pieni Kiurunmäki, Pokkisenmäki, Putkosenmäki, Rajala, Rouhiainen, Suvenmäki, Tarkiainen, Tarrinmäki, Vilikoukku, Vilkkilä