Metsäpirtin kylä Järvisaaressa toisen maailmansodan aikana.
Järvisaari mainitaan vuonna 1 500 novgorodilaisessa verokirjassa. Alueet olivat Novgorodin hallussa jo 900-luvulla. Tärkeän kauppareitin varrella ollut Nevan seutu oli pitkään venäläisten, ruotsalaisten ja saksalaisen ritarikunnan kiistakappaleena. Varhaisvaiheissaan Järvisaaren seutu kuului hallinnollisesti Vatjan viidennekseen, ja Järvisaari oli Nikolskij Jarvoselskij -pogostan keskus. Järvisaaren ensimmäiset asukkaat olivat suomalais-ugrilaisia tsuudeja, ortodoksisia inkerikkoja ja vatjalaisia.
Järvisaari on tunnettu hienoista maisemistaan, sulavista kukkuloista ja soraharjuista, koivu- ja mäntymetsistä. Mäkien muodot muistuttavat lakkeja, ja siitä on ilmeisesti peräisin alueen keskuskylän nimi Hattula (ven. Šapki = lakki). Läheisen Muja-joen (ven. Mga) nimi tarkoittaa soista paikkaa. Sen ja Voittolanjoen keskellä ollutta kuivaa maa-aluetta kutsuttiin Järvisaareksi. Pietarista tuli tärkeä kauppapaikka, jonne sekä venäläiset, virolaiset että suomalaiset myivät erityisesti maitotuotteitaan. Kaupunkilaisille ja muille kesävieraille Järvisaari tuli tunnetuksi hienoista näköaloistaan ”Venäjän Sveitsinä”.
Järvisaaren seurakunta
Seurakunnan väkiluku oli 2 200 vuonna 1928 ja juuriltaan enemmistö oli savakoita. Osa väestöstä jäi Leningradin piiritykseen, osa evakuoitiin Suomeen jatkosodan aikana saksalaisten miehitysalueilta 1943.
Ensimmäinen koulu perustettiin Markkova-Järvisaareen vuonna 1857. Koulu toimi pappilassa ja kun kirkkoherra siirtyi Skuoritsaan vuonna 1863, koulun toiminta lakkasi.
Inkerin ensimmäinen raittiusseura perustettiin Markkovaan 1872 ja myöhemmin samana vuonna myös Järvisaarelle. Markkovan ensimmäinen kirjasto avasi ovensa vuonna 1882 ja Järvisaaren osuuskauppa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.
Vuonna 1865 Järvisaaren asukkaat vapautuivat maaorjuudesta. Hattulassa asui 98 taloutta, Piilovassa 18 ja Nurmassa 48.
Venäläisten ja suomalaisten ohella Järvisaareen asettui 1800-luvun lopulla virolaisia. Virolaisten annettiin vuokrata maata Hattulan tien varrelta.
1900-luvu alussa elämä Järvisaaressa alkoi parantua. Vuonna 1907 alettiin rakentaa läheistä Tusinan kaupunkia. Lähistölle perustettiin mm. soramonttu ja muita työpaikkoja. Liikenneyhteydet Pietariin loivat turismi- ja kauppasuhteita. Vauraus toi myös harrastustoimintaa kuten amatööriteatterin paikkakunnalle. 1917 julkaistiin sarja Järvisaari-aiheisia postikortteja. Neuvostoaikana Järvisaari tunnettiin yhä enemmän turistikohteena. 1930-luvulla ja erityisesti sodan jälkeen soraharjuille rakennettiin kesämökkejä.
Runoilijat Armas Hiiri ja Topias Huttari alias Lea Helo ja balettimestari Vasili Vainonen ovat tunnettuja järvisaarelaisia.
Myös historiallinen, Suuren Pohjansodan aikainen hahmo, legendaarinen sissipäällikkö Antti Kivekäs oli Järvisaarelta. Kivekkäästä kerrotaan Tyrön kirkkoherran Eevertti Pärnäsen 1920-luvulla kirjoittamassa samannimisessä romaanissa, jonka uusintapainosta on saatavilla Mooses Putron muistosäätiöstä.
Järvisaaren kylät
Järvi, Kanttila, Kelkkula, Metsäpirtti, Muja, Piilova, Pitkäjärvi, Savota, Seulola, Siikala ja Staarostina
Heinäntekoa Järvisaaren kolhoosin pellolla.
Klemettilän talo Järvisaarella.