Rääpyvä

Rääpyvän kirkko sijaitsi Rumpalin kylässä.

Rääpyvän kirkko sijaitsi Rumpalin kylässä.

Rääpyvän kylät

Huva, Kornova, Kähy, Kässylä, Miinala, Myllyoja, Paassikka, Papusi, Pieni Pukero, Suuri Pukero, Romanaisi, Rumpali ja Seeklova

Pohjois-Inkerissä Kelton ja Toksovan välissä, Pietarin itäpuolella. Rääpyvän kirkko sijaitsi Rumpalin kylässä. Entisen Rääpyvän alueella suurin taajama on Seuloskoin (ven. Vsevoložsk) kaupunki.Rääpyvän seurakunta perustettiin vuonna 1685 ja suomalaisia oli 2 460 vuonna 1928.

Elämäntie, jonka kautta toimitettiin elintarvikkeita Leningradin piirtyksen aikana kulkee Rääpyvän läpi. Kuorma-auto on muistomerkkinä tien alkupäässä.

Elämäntie, jonka kautta toimitettiin elintarvikkeita Leningradin piirtyksen aikana kulkee Rääpyvän läpi. Kuorma-auto on muistomerkkinä tien alkupäässä.

 Rääpyvän kirkko rakennettiin lahjoitusmaalle 1778 paroni Fredriksin toimesta. 400-paikkainen puinen kirkkorakennus korjattiin vuonna 1913, mutta suljettiin vuonna 1937.

Rääpyvällä toimi 1900-luvun alkuvuosina maamiesseura, jonka esimiehenä toimi Th.

Freiman. 1920–1930-luvuilla siellä tomi suomenkielinen maatalousteknikumi eli -opisto. Toisen maailmansodan aikana alue jäi Leningradin saarron sisäpuolelle ja hengissä selvinneet suomalaiset evakuoitiin Itä-Siperian pohjoisrannikolle kevättalvella 1942. Evakuointi muuttui sodan jälkeen karkotukseksi, sillä paluuoikeutta ei ollut

Rääpyvän maatalousteknikumin päärakennus.

Rääpyvän maatalousteknikumin päärakennus.

Toisen maailmansodan aikana rääpyväläiset joutuivat Leningradin saartorenkaaseen ja hengissä selvinneet siirrettiin eri puolille Neuvostoliittoa vuonna 1942.

Kansanperinteen tutkija ja kääntäjä Eino Kiuru on syntyisin Rääpyvältä.

Rääpyvän Huva vuonna 1911

Rääpyvän Huva vuonna 1911

Huvan lampi vuonna 2012.

Huvan lampi vuonna 2012.

Rääpyvän murre

”Pukeron kylä ol pien, seitsemän tai kaheksan talloo. Kylä ol loivan mäen rintees. Siel yllääl elliit Yläaholaiset, Kiuruloi nekkii.

– Mikäs tein nim ol?

– No, se on Kiurun talo. Sit ol Anterin Matin talo, sit Vesikon talo, niitä sanottiin Karmattilaisiks. Meijän talo ol pien, mut siin ol suur tarha, yks puomenapuu nytkii viel seisoo, vanha runko ja siihe on kasvant uusii vessoi. Sit ol virolaisiin talo, ne ol Savolaiset, ja seuraava Jokorin talo. Savolaiset, Jokorit tai Tatit tehtii kulakiks jo kolmkymmenteen vuon ja laitettiin Hiipinää.”

(Eino Kiuru, Pukero Rääpyvä. Mullonen Elettiinpä ennen Inkeris, 2004)