Spankkovan kylät
Ahokylä, Hinkkala, Hintikkala, Honkala, Ilkkinä, Kaletino, Karstala, Korpisalo (Uusikylä), Kunttula, Kurkovitsa, Luiskenitsa, Luumitsa, Miikkinä, Peresnova, Pienhovi, Pieni Karstala, Pieni Pornitsa, Pieni Sääskelä, Piesala, Pitkälä, Raakelitsa, Repola, Räähkälä, Saaritsa, Seppälä, Sikoniemi, Smolkkova, Sornua, Spankkova, Suuri Pornitsa, Suuri Sääskelä, Säämälä, Tarovitsa, Toivari, Tuonitsa, Tupitsa, Tääkeli, Uusi Hinkkala, Uusi Holopitsa, Vanha Holopitsa, Vanha Staarosta, Vereppi, Vetkala, Vironkylä.
Nykyään kylät kuuluvat Hatsinan piirin Jelisavettinan, Puutostin, Suuren-Kolppanan, Sääskelän ja Voiskovitsan kuntiin.
Spankkovassa asui 6 500 inkeriläistä vuonna 1928 . Enemmistö oli savakoita. Väestö siirrettiin jatkosodan aikana Suomeen vuonna 1943.
Spankkovan seurakunta perustettiin 1665. Ennen Isoa Vihaa sen nimenä oli Tääkkeli sijaintipaikan mukaan. 1700-luvulla venäläinen ruhtinas Shpanjkovskij rakennutti omilla varoillaan kirkon, jonka puut hakattiin hänen omistamastaan Verepin metsästä. Lahjoittajan mukaan kirkkoa ruvettiin kutsumaan Spankkovan kirkoksi. Kivinen Pyhän Marian kirkko valmistui 1833 ja siinä oli 470 istumapaikkaa. Kirkko suljettiin vuonna 1937, mutta viime sodassa saksalaisen miehityksen aikana kirkossa pidettiin jumalanpalveluksia ja siinä toimi myös väliaikainen Inkerinmaan opettajaseminaari. Sodan loppuvaiheissa kirkko paloi.
Spankkovaan perustettiin vuonna 1886 kirjasto. Spankkovalla kirkkoherran rouva Selma Saarinen perusti 1890 ompeluseuran, jonka tuotot lahjoitettiin Inkeri-raittiusseuralle. Vuonna 1912 Spankkovassa toimi myös osuuskauppaa.
Spankkovan murre
”Emäntää piettii ain, pan ruuvan pöytää, ko käytii syömää. Neltois henkee söi kahest suurest vajist, pitkä pöytä ol. Eistäin syötii piält vetelämpää, emäntä toi viel lisäksii. Ko ol syöty vetelä, sit lusikat yksi kollaatti vajin reunaa, sit lähetettii pohjast lihhaa vetämää. Sit syötii tattarputroo. No sen ko söit, ni sit ei muuta ko tavai saijjuu. ”
(Paavo Risteri, s. 1888, Tääkeli, Spankkova. Elettiin ennen Inkeris. Mullonen 2004).