Lempaala

Lempaala

Anjala, Autio (Korkeamäki) Autio (Kuivaisi),  Haapsaari, Halosi, Hanttulanmäki, Harpala, Heinola, Hiirimäki, Hipelinmäki, Hovinmäki, Jaakkolanmäki, Juskela, Jutikkala, Pieni Kaitala, Suuri Kaitala, Kiero, Pieni Kiiskilä, Suuri Kiiskilä, Kirjasalo, Komola, Pieni Korkiamaa, Suuri Korkiamaa, Koronsaari, Kuivaisi I, Kuivaisi II, Kuivaisi III, Kylänjatko, Lappalaisenmäki, Lappeela, Lavosenmäki, Lehtokylä, Lempaala, Levoska, Lieskula, Lukkarinmäki, Löyskämäki, Maanselkä, Markkela, Marola, Mattilanmäki, Miskula, Muratta, Mustila, Myllymäki, Mäkiinkylä, Mälkämäki, Naakkala, Nakara, Nenimäki, Nikittala, Ohajoki, Ohalatva, Oinaala, Orimäki, Orpomäki, Oskamäki, Osselki, Pajarinmäki, Pekinmäki, Pekkala, Peri, Perämäki, Pirsanmäki, Pusanmäki, Pönniönmäki, Riivalinmäki, Ristala, Rokansaari, Ryyppölä, Sahanotko, Sepänmäki, Simanla, Sovonmäki, Sutela, Svaanila, Termola, Tiinala, Tikanmäki, Uusikylä, Vanhakylä, Vankkala, Varsala, Vaskela, Veikkola ja Volkkala.

Lempaalan seurakunta perustettiin vuonna 1611. Kyliä oli kaikkiaan 86. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä, peräti 45 kylää.

Lempaalan väkiluku oli 6 400 vuonna 1928. Lempaalan samoin kuin muiden rajapitäjien asukkaat joutuivat 1919 käydyn kapinan jalkoihin ja joutuivat pakolaisiksi Suomeen. Noin puolet pakolaisista jäi pysyvästi Suomeen, osa palasi takaisin Inkeriin 1920-luvun alussa. Vuosina 1935–36 suomalaisväestö pakkosiirrettiin eri puolille Neuvostoliittoa. Kuivasin ja Oinolan kylät tyhjennettiin vasta vuonna 1942. Käytännössä alue autioitui, sillä Lempaala kuului rajavyöhykkeeseen. Tyhjiksi jääneet rakennukset purettiin ja jopa talojen kivijalat murskattiin sepeliksi. Lempaalassa puhuttu murre muistuttaa Karjalankannaksen murteita.

Lempaalaan perustettiin maamiesseura 1896, jonka esimiehenä toimivat M. Kinnunen ja M. Tirranen.

Hovinherran rouva Kaidanov perusti Lempaalaan Nakaran paperitehtaalle koulun vuonna 1840. Siinä tehtaan orjien lapset saivat opetusta. Maaorjuuden päätyttyä tilanomistaja Olhin huolehti koulusta. Koulun toiminta lakkasi 1860-luvun lopulla. Suomenkielinen opetus oli lakkautettu Lempaalassa jo ennen vallankumousta, ainoastaan uskontoa sai opettaa suomeksi. Opettaja mm. entinen kansankoulunopettaja Huhka toimi kiertävänä uskonnonopettajana jouduttuaan kantelun takia luopumaan kansakoulunopettajan virastaan Kyyrölässä.

Vuonna 1891 kuuromykkien koulu siirtyi Lempaalaan Venjoelta. Sen toimintaa johti aistiviallisten opetukseen perehtynyt Juho Hipeli, joka monin tavoin osallistui Inkerin sivistyselämään.

Kirjasto perustettiin vuonna 1894.

Inkerin ensimmäinen kansanjuhla pidettiin Lempaalassa Pietarinpäivänä 1885. Juhlapuheen piti kirkkoherra O. Rokkanen. Tilaisuudessa pidettiin raittiusseura Visan vuosikokous. Urheiluohjelmassa oli pussitappelua, tankoon kiipeämistä ja juoksu- ja soutukilpailu. Lopuksi esitettiin näytelmät Turmiolan Tommi (ilmaiseksi) ja Hän ei ole mustasukkainen (eri maksusta). Lempaalassa toimi 14 kapakkaa. Viinaa sai monista kaupoista ja juoppous oli ongelma Inkerissä, kuten myös muualla Venäjällä. Raittiusseura perustettiin 1899 Inkeri-raittiusyhdistyksen haaraosastona.

Pitäjäntupa vuokrattiin vuonna 1769 kaupaksi. Lempaalan Kuskisiin perustettiin vuonna 1909 osuuskauppa. Vuonna 1912 niitä oli jo kolme.

1920-luvulla kunnallishallinnon lakkautuksen jälkeen Vuole, Miikkulainen, Lempaala ja Toksova yhdistettiin Kuivaisin piiriksi. Maisemallisesti Lempaala tunnettiin järvistään ja kauniista luonnostaan.

Suomen kuuluisin runonlaulaja Larin Paraske oli kotoisin Lempaalasta. Pitäjästä on kotoisin myös muita inkeriläisiä merkkihenkilöitä, kuten Paavo Räikkönen, laulutaiteilija Sulo Räikkönen ja kirjailija Ella Ojala.

Kupanitsasta kotoisin ollut Aatami Kuortti toimi Lempaalan seurakunnanhoitajana vuosina 1927–30.

Lempaalan seurakunta

Uusi 1 000-paikkainen kirkkorakennus valmistui 1764. Viimeinen pappila rakennettiin 1885 ja seurakunnan 13-paikkainen vaivaistalo 1891. Kirkko suljettiin vuonna 1935 ja purettiin sen jälkeen.

Stekljannojessa vihittiin vuonna 2001 pieni kappeli, joka tavallaan korvaa vanhan Lempaalan kirkon. Vanhan kirkon paikalla järven rannassa on muistoristi (puretun kirkon alkuperäinen risti), inkerinsuomalaisten bolshevikkien veljeshauta sekä vuonna 2005 pystytetty muistomerkki kannaksen rintamalla kaatuneille suomalaisille sotilaille.

Lempaalan murre

”Maitoo veivät linnaa. Pithä se suurel perreel suahha rahhaa, pithä se olla kenkät jalas ja nutut piäl. Sit sielt tuotii sokurit ja sajut ja kohvit. Vuatetta pithä se ostaa. Vaik myö lampaita piettii ja neulomista tehtii kaikkii, no vielhä siin pit ain olla muuta vuatettakkii. Huopast ostettii, ei ommii huopasii tehty. Neulottii vilapaitoi ja sukkii ja kintaita. Sarffoi pittiit miehet. Hattuloi piettii ko olttii nuoren. Olliit yhtee kotvaa ko mie olin nuoren, ni muois oikee valkijat hatut ja viel olliit valkijat sarffat. Talvi-iltoin ei muuta ko karttaa ja keträä. Ei kesäl olit aikaa tehhä sellasii töitä.”

(Sohvi Pesonen, s. 1905. Lempaala. Maria Mullonen, Elettiinpä ennen Inkeris, 2004)