Silta Saklinan kylään.
Venjoen kylät
Anttila, Glaasova, Haapasaari, Haikkola, Hampaala, Hietakylä, Humalasaari (Hynnisi), Huuhka, Hyvösi, Hällölä, Häyhäsi, Hörkkölä, Jäniskylä, Kaakkala, Kapasi, Kaskisaari, Kekälekylä, Kelola (Jurkina), Kiiskilä, Kivola, Kokkola, Kommola, Koprala, Korhosi, Korkanmäki, Korkeamaa, Kouru (Kotsalainen), Koussula, Kuivila, Latukka, Leppälä, Luukkasi, Lyysmäki, Länkioja, Marinova, Mestilä, Montila, Mosina, Mosinanmylly, Novavesti, Paapala, Pappilanautio, Patamäki, Pieni-Ruussova, Pieni-Saklina (Ahola), Pieni-Selkelevä, Piisinä, Poritsa, Porttila, Poru, Pääsölä, Rahkola, Rajakivi, Repola, Ripsevä, Ropola, Rusinautio (Rusila), Rönölä, Saamosti, Saapru, Saksala, Sintosi, Suosaari, Suuri-Kattilaisi, Suuri-Ruussova, Suuri-Saklina, Suuri-Selkelevä, Särtsä, Tanilova (Hantsula), Tonnila, Torasaari, Tärölä, Uusi-Kattilaisi, Uusikylä, Uusi-Onttola, Vanhala, Vanhamoisio, Vanhamylly, Vanha-Onttola, Vekkilä, Ventola, Verevä, Vähikkälä, Väärälä
Venjoki
Venjoki sijaitsee Tsarskoje Selon kaupungin ympärillä. Väkiluku oli 12 260 vuonna 1928. Väestön enemmistö oli savakoita. Suomalainen väestö joutui pois kotiseudulta 1942–43 Suomeen evakuoituina.
Tunnettuja Venjokelaisia ovat pastori Aleksanteri Karvonen, Pietari Luukkonen, muusikko Yrjö Luukkonen ja Pekka Pöllä, saarnaaja Teppo Telkkinen, seurakunnanhoitaja Pekka Brax, Aleksanteri Parkkinen. Myös legendaarisen sissipäällikkö Taneli Luukkoisen kotipaikka sijoitetaan Venjoelle, vaikka täyttä varmuutta asiasta ei olekaan.
Hulilan talo Vanhamoision kylässä. Pietari Luukkosen kotitalo.
Hulilan talo vuonna 1988.
Venjoen seurakunta
Venjoen seurakunta perustettiin 1641. Sillä oli Ruotsin vallan aikana kaksi kappeliseurakuntaa Liissilä ja Inkere. Vuonna 1803 rakennettiin puukirkko ja viimeksi kivikirkko valmistui vuonna 1885 ja siinä oli 1 110 istumapaikkaa. Kirkko suljettiin vuonna 1937 ja muutettiin klubiksi. Viimeinen pappi Pekka Braks vangittiin ja ammuttiin.
Nykyisin kirkossa toimii laboratorio.
Venjoen kirkko ennen sulkemista ja tornien purkamista.
Venjoen kirkko, jossa toimii laboratorio.
Venjoelle perustettiin vuonna 1884 kirjasto ja vuonna 1889 kuuromykkien koulu, joka vuonna 1891 kuitenkin siirtyi Lempaalaan. Palokunta perustettiin Törölään 1900. Vuonna 1912 Venjoella toimi kaksi osuuskauppaa.
Venjoella pidettiin 1903 yleisinkeriläiset laulujuhlat ja vuonna 1906 suuret raittiusjuhlat. Laulujuhlilla oli yli 800 osanottajaa ja siellä esiintyi yli 30 laulu- ja soittokuntaa. Juhlassa esitettiin Minna Canthin Työmiehen vaimo.
Venjoen murre
”Meil ol yks selnen ämmä, hiä ties niit taikoi. Kerran ko meil käi sauna palamaa, säkenet lensiit talon katol, tuul sellain, ja alettiin vallaa talon kattoo. Se ämmä tul, käi kolmet kertaa saunan ympär, höpsytti sil valkial äyrämöisen myssyllään, mitä lie lukent, ja säkenet alkoit lentää karjamual päin. Sit hiä viskas vettä tullee yhen ämpärlisen ja tul alkoi sammmuu.
Juhannusen uatton hiä korjas kaikellaisii kukkasii: haukehinii, kirokastikkaisii, hyleheinii, ruumiinvuoteita.. Kevväil ko ajoi ensimmäiset kertaa lehmii karjaa, ni ei hiä antan minjankaa ottaa vitsaa kättee. Hänel ol jo valmen virpopusokka, siihen ol viel pistetty haukheinii ja kirokastikkasiii. Sit hiä viel ripusti kenkärontkon lehmän kaulaa ja pan sinne pirunpaskaa. Se ol sellas haisevaa pihkaa, se ei palant ilmitulel, se savus ja se savu ol niin pahhaa. Hiä sanoi, jot sitä savvuu pelkäjäät pahat henet, sit ei tule lehmäl mittää vahinkoo.”
(Katri Tuhkanen, s. 1898. Sopola, Venjoki. Elettiin ennen Inkeris. Mullonen 2004)
Venjoki
Venjokea vuonna 2007
Artikkeli Venjoesta
Julkaistu Pietarin lehdessä16.3.1879
Slavankalta. Seurakuntamme rajat ovat pohjoisessa Pyhän Marian seurakunta, lännessä Tuuterin, etelässä Hatsinan ja Kolppanan, idässä Inkerin ja Liissilän. Seurakuntamme on suurin Inkerin maaseurakunnista. Väkiluku nousee yli 10 tuhannen, 82 eri kylässä, jakaupi 5 eri wolostiin: Mosinan, Kowselevan, Pokroskajan, Pulkkovan ja Feodorskajan. Mutta näihin yllämainittuihin volosteihin kuuluu myös osa venäläisiä kyliä. Mosinan volostin vanhin, starssina, on Mikkel Talja, Kovselevossa Ant. Hynninen,joka on jo useampia vuosia oivallisesti täyttänyt velvollisuuksiaan, on sekä herrain että talonpoikain suosima, nerokkaasta toiminnastaan palkittu kiitoslehdellä kuin myös kunnian merkillä rinnassa kannettavaksi. Toisissa volosteissa ovat starssinat venäläisiä, staarostit suomalaisia.
Seurakuntamme maan ala on hyvin lakeata. Metsät ovat loppumaisillaan, mitä on suurempia metsiä, ne otti kruunu omiksensa. Vuoria ei löydy, on vaan pikku mäkiä, joista mainittakoon Pappilanaukion mäki ja tämän vastassa Kirkkomäki, jolla seisoo meidän vanha kaksinkertainen ristikirkkomme. Näiden mäkien välitse juosta lirisee Lopotin oja, joka saapi alkunsa suurelta suolta, ottaa myös haaroja toisista paikoin, niin kuin Poritsan oja ynnä muita. Se laskee vetensä Pavlovskin patamaan, joka tuli Katariina II aikana kaivetuksi. Suurempi on Mosinan joki, joka saa alkunsa Temintovan ja Kolppanan järvistä. Tämän varrelta löytyy myös muhkea kivinen Wladimirin kansakoulu, jossa opetteleksen sekä suomalaisia että venäläisiä lapsia. Suomalaisilla on opettajana suomenkielinen, oppikurssinsa päättänyt venäläisessä seminaarissa ja venäläisillä on omakielisensä opettajatar. Tämän yllämainitun joen vesi liikuttelee useamman paperitehtaan ja jauhomyllyn rattaita. Tärkeimmät elatuskeinot ovat olleet maanviljelys, karjanhoito, ja harjoittavat myös useat seurakuntalaisistamme heinän, olkien, halkojen, tiilikivien ynnä muun tavaran kauppaa. Mainittakoon tässä sivumennen Kaskisaarelta Stefana Antinp Häyhönen, joka on jo useampia kymmeniä vuosia panettanut keisarin ja perintöruhtinaan hevosille heiniä, olkia, kauroja ja on hyvästä panettamisesta saanut seuraavat palkinnot: 21 p marraskuuta 1863 kultaisen taskukellon kultaisine ketjunensa, v 1875 Stanislavin kunniamerkin rinnassa kannettavaksi, 18 pnä joulukuuta vuonna 1878 Annan nauhassa riippuvan merkin rinnassa kannettavaksi. Nykyään on toivossa kultainen kunnianmerkki.
Onpa useasta kylästä joutuneet pois venäläiset kauppiaat, joiden sijaan ovat omat miehet alkaneet pitää kauppaa. Asukkaat ovat meillä niin kutsutuita savakoita, vaatteenparsi on enimmäkseen venäläinen, erittäinkin miespuolilla.
Sivistyksessä myös aina vuosivuodelta mennään eteenpäin. Viime kylänluvuissa huomattiin lukutaidon samate nousseen korkeammalle tasolle, paitsi että Kousulan ja Pappilanaution kylissä löytyi enimmäkseen semmoisia, jotka eivät olleet lukeneet läksyjään. Heidän huonoon lukutaitoonsa voipi olla syynä se, että ovat viettäneet aikansa mäessä, kun joka päivä näkyy mäessä kihisevän sekä poikia että tyttöjä useasti huutaen: ?hei lystiä laskuu, meijän lasten mäen laskuu?. Kylässä löytyy yli 30 talon ja kansakouluun ei tule matkaa kuin puoli virstaa, vaan oppimassa käypi lapsia vaan 5 henkeä. Älkää luulko te vanhemmat, että minä kiitän teitä siitä, en. Olenpa useasti kuullut teidän valittavan: Pitäisihän meidän poika laittaa kouluun, vaan ei ole saappaita eikä muuta, mutta mäkeä kuin lasketaan, vissiinkin ilman jalkineitta. Toisesta mainitusta kylästä käypi koulua vain 3 oppilasta. Hekin ovat vaan puolentoista virstan päässä, eivätkä ymmärrä koulun hyötyä. Nekin kolme käyvät sangen epäsäännöllisesti, päivän ovat koulussa, kaksi kolme kotona laiskuudesta.
Lukijani voivat luulla, ettei meidän koulussa käy ollenkaan oppilaita, kun nämä likimäiset kylät eivät laita lapsiaan kouluun. Käypihän meillä n 5 ja 6 virstan päästä oppilaita ja käyvätkin varsin säännöllisesti, isompi joukko löytyy seurakuntalaisiamme, jotka suosivat ja harrastavat kouluja. Mainittakoon Vanhasta Moisiosta Pietari Luukkonen, joka käypi useasti koulussa ja näkee kuinka lapset työskentelevät, useasti on oppilaita palkinnut pienillä lahjoilla. Noin muutama viikko takaperin oli koulussa ja lahjoitti kaikille oppilaille 10 kopekoin. 12 p maaliskuuta lahjoitti ison joukon koulutarpeita: 2 pakkaa paperia, lyijy- ja teräskyniä, kynänvarsia, 12 vihkoa kuvaus-mallia ja keisarin kuvan useampain sotasankarien kanssa niin kuin Stabelevin, Kurkon ym.