Inkere

Inkereen seurakunta perustettiin 1623–1626. Se toimi 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Venjoen kappelina. Viimeinen 600-paikkainen kirkkorakennus valmistui 1839. Pappila paloi 1892 ja uusi rakennettiin seuraavana vuonna. Kirkko suljettiin vuonna 1937.

Kuuntele ja katsele YouTuben Inkeri-kanavalta kuvatarina Inkere. Joki ja tarina.

Inkereen kirkonkylä 1930-luvulla.
Inkereen kirkonkylä 1930-luvulla.

Väkiluku oli 3 550 vuonna 1928. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Suomalainen väestö siirrettiin pois kotiseudulta 1942–43. Osa seurakunnan alueesta jäi Leningradin piiritykseen ja hengissä selvinneet evakuoitiin 1942 Siperiaan ja Venäjän sisäosiin. Osa jäi saksalaisten miehityksen alle ja siellä oleva väestö siirrettiin Suomeen jatkosodan aikana. Seurakuntaan kuului 22 suomalaista kylää.

Inkereen kirkonkylä oli Voiskovitsa. Se sijaitsi paikalla, jossa muutenkin mutkikas Inkere-joki tekee apilanlehden muotoisen mutkan. Kirkonkylä koostui kahdesta erillisestä osasta Piukkalasta ja Tamperlasta. Niiden välissä oli pappila puutarhoineen. Pappila paloi vuonna 1892, mutta rakennettiin uudelleen. Kirkonkylä tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Tiet ovat siirtyneet ja maisemat muuttuneet. Inkereen kirkon paikkaa on vaikea löytää.

76 kilometriä pitkä Inkerejoki saa alkunsa Skuoritsassa olevasta lähteestä ja se virtaa Inkerinmaan halki ennen kuin laskee Nevajokeen. Joki saa alkunsa Inkerin ylängöllä Skuoritsan kylän lähellä olevasta lähteestä, virtaa tasangon keskellä jyrkkäreunaisessa uomassa ja laskee Nevaan Ust-Ižoran taajaman luona.

Joki on matala. Sen keskisyvyys on 1,5–2 metriä, suurin syvyys 4 metriä ja suurin leveys joen suussa 60 metriä.

Joki oli tärkeä sekä taloudellisesti. Siellä kalastettiin ja metsästettiin. mutta vietettiin myös vapaa-aikaa. Rantaniityillä laidunnettiin lehmiä ja korjattiin heinää talven varalle. Kaloja pyydettiin sekä omaan tarpeeseen että myyntiin.

Jo tsaarin aikana Inkereen tienoilla keisarillisen hovin seurueiden metsästystorvet soivat, Näistä entisistä metsästysmaista Katariina II lahjoitti vuonna 1777 pojalleen Paavali I:lle palatsia varten 400 hehtaarin alueen. Paikalle nousi Pavlovskin palatsi. Vallankumouksen jälkeen metsästysmaat vaihtuivat valtion omistukseen

Inkereen kylät

Anola, Aroteppola, Haposi, Hovinmäki, Isoran Lopotti, Iisakkala, Kapasi, Kavattila, Kirtsala, Kissala, Kortela, Koski, Lankila, Masala, Mokkola, Montila, Niippola, Olosi (Olosinmäki), Papusi, Petrovsina, Pokrova, Porkkasi, Possai, Potola, Putrola, Putronmäki, Puusta, Rahikkala, Riihikylä, Saahosi, Soinila. Suomen Jerttova, Tuomaala, Tusinansuu, Uusi-Kallila, Vanha-Kallila, Voiskorova

Inkereen koululaisia 1960-luvulla.
Inkereen koululaisia 1960-luvulla.
Korttirinki Inkereellä sodan aikana.
Korttirinki Inkereellä sodan aikana.