Inkereen seurakunta perustettiin vuosina 1623–1626. Se toimi 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Venjoen kappelina. Viimeinen 600-paikkainen kirkkorakennus valmistui vuonna 1839. Pappila paloi vuonna 1892, ja uusi rakennettiin seuraavana vuonna. Kirkko suljettiin vuonna 1937.
Kuuntele ja katsele YouTuben Inkeri-kanavalta kuvatarina Inkere. Joki ja tarina.
Joki oli tärkeä sekä taloudellisesti. Siellä kalastettiin ja metsästettiin. mutta vietettiin myös vapaa-aikaa. Rantaniityillä laidunnettiin lehmiä ja korjattiin heinää talven varalle. Kaloja pyydettiin sekä omaan tarpeeseen että myyntiin.
Väkiluku oli 3 550 vuonna 1928. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Suomalainen väestö siirrettiin pois kotiseudulta vuosina 1942–1943. Osa seurakunnan alueesta jäi Leningradin piirityksen sisäpuolelle, ja hengissä selvinneet evakuoitiin vuonna 1942 Siperiaan ja Venäjän sisäosiin. Osa jäi saksalaisten miehittämäksi, ja tämän alueen väestö siirrettiin Suomeen jatkosodan aikana. Seurakuntaan kuului 22 suomalaista kylää.
76 kilometriä pitkä Inkere-joki saa alkunsa Inkerin ylängöllä Skuoritsan kylän lähellä olevasta lähteestä, virtaa tasangon keskellä jyrkkäreunaisessa uomassa ja laskee Nevaan Ust-Ižoran taajaman luona.
Joki on matala. Sen keskisyvyys on 1,5–2 metriä, suurin syvyys 4 metriä ja suurin leveys joensuussa 60 metriä.
Inkereen kirkonkylä oli Voiskovitsa. Se sijaitsi paikalla, jossa muutenkin mutkikas Inkere-joki tekee apilanlehden muotoisen mutkan. Kirkonkylä koostui kahdesta erillisestä osasta, Piukkalasta ja Tamperlasta. Niiden välissä oli pappila puutarhoineen. Pappila paloi vuonna 1892, mutta se rakennettiin uudelleen. Kirkonkylä tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Tiet ovat siirtyneet ja maisemat muuttuneet. Inkereen kirkon paikkaa on vaikea löytää.

Jo tsaarin aikana Inkereen tienoilla keisarillisen hovin seurueiden metsästystorvet soivat. Näistä entisistä metsästysmaista Katariina II lahjoitti vuonna 1777 pojalleen Paavali I:lle palatsia varten 400 hehtaarin alueen. Paikalle nousi Pavlovskin palatsi. Vallankumouksen jälkeen metsästysmaat siirtyivät valtion omistukseen.
Inkereen kylät
Anola, Aroteppola, Haposi, Hovinmäki, Isoran Lopotti, Iisakkala, Kapasi, Kavattila, Kirtsala, Kissala, Kortela, Koski, Lankila, Masala, Mokkola, Montila, Niippola, Olosi (Olosinmäki), Papusi, Petrovsina, Pokrova, Porkkasi, Possai, Potola, Putrola, Putronmäki, Puusta, Rahikkala, Riihikylä, Saahosi, Soinila. Suomen Jerttova, Tuomaala, Tusinansuu, Uusi-Kallila, Vanha-Kallila, Voiskorova



