Vuole on yksi niistä Inkerin raja-alueen paikkakunnista, jotka tuhottiin käytännöllisesti katsoen kokonaan 1930-luvun vainoissa. Vuonna 1936 rajavyöhykkeen tyhjentämisen yhteydessä suomalaisväestö pakkosiirrettiin eri puolille Neuvostoliittoa. Vuonna 1928 Vuoleen väkiluku oli 5 680. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Vuoleella asui myös inkerikkoja.
1700-luvulla kunnan, Vuoleen, venäjäksi Vuoly, maa-alue kuului lahjoitusmaana kreivi Ragozinille. Vuole rajoittui idässä Laatokkaan, etelässä Toksovaan ja lännessä Lempaalaan. Läntinen osa pitäjästä oli mäkistä ja runsasjärvistä, itäosa alavaa ja soista maastoa Laatokkaan asti. Metsää oli runsaasti, mutta ne kuuluivat keisarilliselle perheelle. Alueella sijaitsivat suuret suot: Krasnoje-, Sokolje- ja Lumisuo.
Lisää tietoa ja tarinaa Vuoleesta YouTuben Inkeri-kanavalla. Myös englanniksi.
Vuoleen seurakunta
Pääosin kreivin varoilla rakennettiin Pyhän Johanneksen 685-paikkainen puukirkko, joka valmistui vuonna 1730. Kirkko oli kiviaidan ja koivuvanhusten ympäröimä pieni ristikirkko. Pappila oli toisella ja suntion talo sekä kirkkokoulu tien toisella puolella. Vuoleen kirkkoherrakunta kuului aluksi Lempaalaan kappeliseurakuntana. Lempaalan kirkkoherra tai kappalainen piti Vuoleella jumalanpalveluksia joka kolmas sunnuntai vuorotellen seurakuntaan kuuluvien talonpoikien taloissa. Vuoleesta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1611. Kirkko suljettiin vuonna 1931 ja muutettiin klubirakennukseksi.
Vuoleen kirkonkylä sijaitsi Kuivaisin ja Matoksin välisen maantien varrella Sirkkajärven ohi Katumaahan johtavan tien risteyksessä. Kirkonmäki oli kylän korkein kohta. Kukkulalta avautuivat laajat näköalat itään ja kirkkaina päivinä kirkontornista siinsi Laatokan sininen ulappa yli Katumaan, Karkkisten ja Miikkulaisten kylien. Nykyisen Seuloskoin piirin Kuivaisin kuntaan kuuluvan Vuoleen kylän paikka on entisen kirkonkylän luoteispuolella. Sen kautta kulkee A120-maantie. Tien toisella puolella on pieni Pusojärvi. 2010-luvulla Kirkonkylän kumpuilevilla pelloilla laiduntaa satapäinen karja. Keväisin taivaalla kuuluu leivojen taukoamaton liverrys ja haukkojen kirkunaa.’
Matoksi
Kunnallisen hallinnon ja metsähallinnon keskus oli Matoksi. Oikeus toimi kunnantalossa, jota vastapäätä sijaitsi välskärin johtama terveystalo lääkevarastoineen. Samassa talossa asui myös kunnan kätilö. Postitoimisto ja poliisipäällikkö olivat entisessä hovin rakennuksessa. Matoksissa toimi ortodoksinen seurakunta, johon Vuoleen kreikanuskoiset inkerikot kuuluivat. Heitä Vuoleella asui runsaasti. Myös Vuoleen hovin ympärille muodostunut venäläisväestö kuului Matoksin ortodoksiseen seurakuntaan.
Myös Matoksin kirkko räjäytettiin maan tasalle Stalinin aikana. Hautausmaa on vielä jäljellä. Kuvassa Matoksin koulu.
Sohvola
Sohvolan ja Mikittalan kylät olivat kreikkalaiskatolisten inkerikkojen asuttamia. Samuli Paulaharjun kuvausmatkan aikana runonlaulaja Ontropo Melnikovin kotitalo oli vielä pystyssä.
Ontropo Melnikovin tarina on surullinen. Ontropo oli yksi harvoista Inkerin miespuolista runonlaulajista. Ensimmäisenä häntä laulatti F. A. Saxbäck vuonna 1859, jolloin Ontropo oli maatöissä Miikkulaisissa. Työvouti kielsi Ontropoa laulamasta ruoka-ajslla, mutta mies ei totellut, joten hänet ajettiin kesken lepoaikaa työhön. Silloin Ontropo alkoi »virren pontta pyöritellä» työtä tehdessään ja kerääjä Saxbäck istui aidalla kirjoittaen minkä kerkisi. Palkkioksi Ontropo sai laulattajalta ruplan ja Venäjän herralta selkäänsä. Raipparangaistus tapahtui seuraavana lauantaina julkisesti moision pihalla»
Nahka parani, mutta Ontropon sieluun raipaniskuista jäivät ikuiset arvet. ”Jäykät niskat niksahti ja muisti mureni”. Syy vai seuraus, mutta traagisilla aineksilla oli Ontropon lauluissa keskeinen sija.
2010-luvulla Sohvolassa eletään nykyisin kuin missä tahansa venäläisessä pikkukylässä.
Neuvostoaika
Neuvostoaikana Vuoleelle perustettiin useitakin kolhooseja: Raivaaja Lehtoinkylään. Yhteistyö Matoksiin, Punaranta Kaavaniin ja Yhteiskylväjä Meslikkaan.
Kuvassa rakennetaan Kyyrähaan Turpeenpuskija-kolhoosin navettaa.
Lehtoinkylä
Kasvitarhan muokkaaja Vuoleen Lehtoinkylässä vuonna 2008 edustaa katoavaa idylliä. Joidenkin kilomerien päässä eletään täysin toisessa todellisuudessa. Lehtoinkylässä toimi Možaiskille nimetyn avaruuspuolustuksen sotilasakatemian koulutuskeskus ja jättiläismäinen tutka-asema.
Vuoleen kylät
Kaavani (Gavanj), Karhunkylä (Kargino), Katumaa (Katumy), Koivukylä, Korkkinen, Kyyrähaka, Lopotti (Sergievka, Sloboda), Matoksi, Meslikka, Perämäki, Pieni-Suojala, Putkela (Putkelovo), Repoinkylä (Reppoi), Sohvola (Sofolovo), Suuri-Suojala (Sojlovo), Uusikylä (Rokoskoi, Ragozinka), Vuole
Putkelan kylästä muistuttavat villiintyneet omenapuut metsätien varrella. Niitä ihmettelemässä Marja Karhula ja Helena Miettinen.