Vuoleen kylät
Vuoleen kirkonkylä vuonna 1911.
Vuoleen kirkonkylän paikka 2000-luvulla. Jäljellä on muutama peruskivi, nauloja ja muita rakennuksen jäämiä.
Kaavani (Gavanj), Karhunkylä (Kargino), Katumaa (Katumy), Koivukylä, Korkkinen, Kyyrähaka, Lopotti (Sergievka, Sloboda), Matoksi, Meslikka, Perämäki, Pieni-Suojala, Putkela (Putkelovo), Repoinkylä (Reppoi), Sohvola (Sofolovo), Suuri-Suojala (Sojlovo), Uusikylä (Rokoskoi, Ragozinka), Vuole
Sohvolan kaivolla vuonna 2010.
Putkelan kylästä muistoina ovat villiintyneet omenapuut metsätien varrella.
Vuoleen väkiluku vuonna 1928 oli 5 680. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Vuonna 1936 rajavyöhykkeen tyhjentämisen yhteydessä suomalaisväestö pakkosiirrettiin eri puolille Neuvostoliittoa.
Vuole rajoittui idässä Laatokkaan, etelässä Toksovaan ja lännessä Lempaalaan. Läntinen osa pitäjästä oli mäkistä ja runsasjärvistä, itäosa alavaa ja soista maastoa Laatokkaan asti. Metsää oli runsaasti, mutta ne kuuluivat keisarilliselle perheelle. Alueella sijaitsivat suuret suot: Krasnoje-, Sokolje- ja Lumisuo.
Kuuluisa vuolelainen on runonlaulaja Ontropo Melnikov Sohvolan kylästä.
Matoksin entinen koulu.
Vuolenjokea (venäjäksi Vlooka) kutsuttiin kansan suussa Meijenjoeksi. Alakylän kohdalla joki oli 50–60 metriä leveä. Sen sivujokia olivat Ristjoki, Jolsarinjoki, Pahankanjoki, Polvananjoki. Oljennanjoki, joka erosi Nässinjoesta ja siihen liittyi useita pienempiä puroja: Koivuoja, Salonoja, Tuomioja, Vatoja, Kivoja ja Korkkisenjoki. Muita jokia olivat Vuoleenjärvenjoki, Maslikanjoki, Matoksinjoki, Poltinjoki, Sohvolanjoki ja Kyyrönhaanjoki. Vuolenjoen varrella toimi neljä myllyä ja tiilitehdas.
Vuonna 1891 Vuoleelle perustettiin kirjasto ja 1900-luvun alkuvuosina siellä toimi myös maamiesseura esimiehenään J. Ahava. Vuonna 1912 paikkakunnalla oli seitsemän osuuskauppaa. Ennen vallankumousta Vuoleella toimi 12 koulua ja Matoksissa kaksiluokkainen yläalkeiskoulu.
Kunnallisen hallinnon ja metsähallinnon keskus oli Matoksi. Oikeus toimi kunnantalossa, jota vastapäätä sijaitsi välskärin johtama terveystalo lääkevarastoineen. Samassa talossa asui myös kunnan kätilö. Postitoimisto ja poliisipäällikkö olivat entisessä hovin rakennuksessa.
Hovin väkeä ja sen ympärille muodostunutta venäläisväestöä varten Matoksissa oli myös kreikkalaiskatolinen kirkko. Noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevat Sohvolan ja Mikittalan kylät olivat inkerikkojen asuttamia.
Kyyrähaan kolhoosin navetan rakennustyömaa.
1920-luvulla kunnallishallinnon lakkautuksen jälkeen Vuole, Miikkulainen, Lempaala ja Toksova yhdistettiin Kuivaisin piiriksi.
| KOLHOOSIN NIMI | KYLÄ |
| Raivaaja | Lehtoinkylä |
| Turpeenpuskija | Lehtoinkylä/Kyyrähaka |
| Yhteistyö | Matoksi |
| Punaranta | Kaavani |
| Yhteiskylväjä | Meslikka |
Vuoleen seurakunta
Vuoleen kirkko.
Vuoleen seurakunta, venäjäksi Vuoly, perustettiin 1611. Vuoleen kirkonkylä sijaitsi Kuivaisin ja Matoksin välisen maantien varrella Sirkkajärven ohi Katumaahan johtavan tien risteyksessä. Nykyisen Seuloskoin piirin Kuivaisin kuntaan kuuluvan Vuoleen kylän paikka on entisen kirkonkylän luoteispuolella. Sen kautta kulkee A120-maantie. Tien toisella puolella on pieni Pusojärvi. Kreivi Rogosinkin rahallisella avustuksella rakennettiin Vuolleelle Pyhän Johanneksen puukirkko 1730, jossa oli 685 istumapaikkaa. Kirkko suljettiin vuonna 1931 ja muutettiin klubirakennukseksi.
Vuolen murre
”Joulun paistettiin ain lihapiirakkaa, kauraryynipiirakkaa. Kui se ol hyvä. Kauraryynipiirakka ko paistettii, ni eistäi pantii se kuor nuoinikkää hajalle. Siihen ieleppäi pantii vähäsei kauraryynilöi. A kauraryynit hämmennettii lämpimää maitoo ja kiukuva pial, jot ne siel ol lämpimäs. Ja ne ryynit pehemenööt siim maijos ilma keittämättä. Ne kuore piäl eistäi ryynilöi, sit pilkottii oikee paksuu sijaläskii ja pantii joka paikkaa, nii jot ei ryynilöi näkyntkää. Sit tuas pantii ryynilöi ja liha pial. Kiukuvas se piirakka ko paistu ja hautu, ni siihe tul nii paljo rasvaam olkii iha koko pialyspuol rasvane. Se ol oikee hyvä syyvä.”
(Eeva Tyni, s. 1890, Vuolejärvi. Elettiin ennen Inkeris. Mullonen, 2004)