Soikkola

Soikulan laulu -kansanperinneryhmä esiintymisvalmiina Pekon praasniekassa vuonna 2012.

Soikulan laulu -kansanperinneryhmä esiintymisvalmiina Pekon praasniekassa vuonna 2012.

Soikkola

Soikkola on niemi, entinen kylä ja entinen ortodoksinen ja luterilainen seurakunta Inkerissä. Soikkolan niemi sijaitsee Suomenlahden etelärannalla Kaprion- ja Laukaanlahden välissä. Nykyään alue kuuluu Leningradin alueen Jaaman piirin Viistinän ja Niisnovan kuntiin.

Soikkolan ja Kattilan seuduilla rantapenkere muodostaa mereen laskeutuvan jyrkänteen. Kattilan alueella on ollut kvartsihiekkakaivoksia.

1900-luvun alkupuolelle saakka Soikkola oli pääosin inkerikkojen asuinaluetta ja siten ortodoksista seutua. Joissakin kylissä asui myös luterilaisia äyrämöisiä.

1930-luvulla Soikkolan niemelle rakennettiin suuri sotilastukikohta, jonka neuvostoliittolaiset tuhosivat toisen maailmansodan vetäytymisvaiheessa. Sodan aikana suomalaiset ja inkerikot siirrettiin Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin Sisä-Venäjälle. Ensimmäiset kanta-asukkaat pääsivät palaamaan 1950-luvulla.

Näkymä Soikkolan kirkonmäeltä itään Suomenlahdelle.

Näkymä Soikkolan kirkonmäeltä itään Suomenlahdelle.

Soikkolan Pyhän Nikolauksen kirkon rauniot.

Soikkolan Pyhän Nikolauksen kirkon rauniot.

 

Nykyisin Soikkolassa asuu muutama sata inkerikoiksi tunnustautuvaa ihmistä ja inkeroisen kielikin on jossain määrin säilynyt. Soikkolassa toimii inkeroiskuoro, kansanperinneryhmä ja museo. Suuren uhan inkerikkojen kulttuurille muodostaa Laukaansuun suursatama Ust-Luga, jonne on nousemassa 30 000 asukkaan kaupunki. Lisäksi Soikkolanniemelle, inkerikojen kylien paikalle ollaan kaavoittamassa suurta tehdaspuistoa, jonne on suunniteltu myös kemiallista teollisuutta.

 

Soikkolan luterilainen seurakunta perustettiin 1620-luvulla. 1700-luvun alun sotavuosien jälkeen Soikkolalla, Kattilalla ja Kapriolla oli yhteinen kirkkoherra. Vuoden 1740 tienoilla Soikkola ja Kattila yhdistettiin, ja vuonna 1834 niihin liitettiin myös Novasolkan seurakunta. Vuonna 1919 kolme seurakuntaa erosivat jälleen toisistaan. Soikkolasta tuli vuonna 1930 rajavyöhykettä, eikä sinne enää päästetty saarnaajia. Vuonna 1936 kirkkorakennus muutettiin viljamakasiiniksi.

Keväistä kukkaloistoa Loankylässä.

Keväistä kukkaloistoa Loankylässä.

Soikkolan luterilaiseen seurakuntaan kuului 33 kylää, jotka olivat: Hamala, Harkkola, Uusi Harkkola, Järvenperä, Kirkonmäki (Soikkola), Kolkanpää, Koskina, Koskisenkylä, Loka (Loas), Loukkula, Metsäkylä, Mäkkylä, Mättäsi, Otsave, Oussimäki, Peipiä, Pätsinä, Repola, Ruutsia, Röllölä, Saarove, Savimäki, Pieni Somero, Suuri Somero, Suija, Säätinä, Tammikontu, Tarinaisi, Uusikylä, Venakontsa, Viistina, Voloitsa ja Vääräoja.

Inkerikkojen asumia kyliä olivat Hamala, Kolkanpää, Koskina, Loka (Loas), Loukkula, Metsäkylä, Mättäsi, Oussimäki, Pätsinä, Repola, Ruutsia, Röllölä, Saarove, Savimäki, Soikkola, Suuri-Somero, Tammikontu, Uusi-Harkkola, Viistinä. Sekakyliä olivat: Mäkkylä, Otsave, Peipiä, Suija, Säätinä, Tarinaisi, Uusikylä, Vanha-Harkkola, Venakontsa, Voloitsa.

Venakontsan kylä Soikkolanniemellä 1900-luvun alussa.

Venakontsan kylä Soikkolanniemellä 1900-luvun alussa.

Soikkolan ja Kattilan kulkukauppiaat olivat tunnettuja muuallakin. He myivät lähinnä erikoistavaroita, joita ei ollut muuten lähikaupoissa saatavana: saviastioita eli patoja, laatkoja eli maljoja, pesuruukkuja eli rukamoinikoita sekä lapsille kukkopillejä.