Nouse Inkeri ry on vuonna 2020 perustettu kulttuurijärjestö, joka vaalii ja edistää inkeriläistä kulttuuria sekä ylläpitää Taipalsaarella inkeriläisen säveltäjän Mooses Putron entistä kesähuvilaa kotimuseona. Museon luonnonkauniissa pihapiirissä järjestetään kesäisin kulttuuritapahtumia. Nouse Inkeri ry jatkaa Inkerin kulttuuriseuran ja Mooses Putron muistosäätiön toimintaa. Seuran kotipaikka on Taipalsaari.
Jäseneksi
Yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin. Liity joukkomme tukemaan tätä arvokasta työtä. Jäsenmaksumme on vain 20 €. Pankkitili Uudenmaan osuuspankki Nouse Inkeri FI7551320520 237165. Nouse Inkeri ry:n hallituksen puheenjohtaja on Helena Miettinen, varapuheenjohtaja Toivo Tupin ja sihteeri Aune Kämäräinen. Lähetä viestiä sähköpostiimme, niin saat lisätietoja jäsenyydestä: email: nouse@inkeri.fi.
Mooses Putron kotimuseo
Saimaan rannalla sijaitseva Putronniemi on mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa konkretisoituu Pietarin, Inkerinmaan ja Suomen pitkäaikainen vuorovaikutus. Pietarissa asunut inkeriläinen kulttuurivaikuttaja: säveltäjä, opettaja, lehtimies ja urkuri Mooses Putro hankki perheelleen 130 vuotta sitten kesäpaikan aikana, jolloin matka Pietarista Taipalsaarelle taittui junakyydillä Lappeenrantaan ja jatkui höyrylaivalla Kallioniemen rannassa olevalle Karhunpään laivalaiturille. Mooses Putrolta säilyneet käsikirjoitukset ja kirjeet kertovat, miten syvän ja inspiroivan vaikutuksen Saimaan luonto teki häeen. Karhunpäässä syntyivät sanat ja sävelet moniin lauluihin.
Säveltäjän vuonna 1919 tapahtuneen väkivaltaisen kuoleman ja maailmanhistorian vyöryjen takia Mooses Putron henkilö painui taustalle yli 80 vuodeksi, kunnes suvun viimeinen jäsen Hilkka Putro testamentissaan määräsi huvilan isoisänsä muistoa kunnioittavaan kulttuurikäyttöön vuonna 2010.
Putronniemen huvila kertoo tarinaa yhden inkeriläisen suvun historiasta ja vaiheista vallankumouksen myrskyjen keskeltä Suomeen, mutta Mooses Putron kotimuseo esittelee myös inkeriläistä historiaa ja kulttuuria laajemminkin.
Mooses Putron kotimuseoon pääsee tutustumaan kesäisin. Karhunpään kylässä sijaitsevan Mooses Putron kotimuseon osoite on Putronniementie 33, 54930 Levänen.
Näyttelyt
Nouse Inkeri ry tekee inkeriläistä kulttuuria tunnetuksi valokuvanäyttelyiden avulla. Seuralla on useita lainattavia näyttelyjä.
Karkotusten kuvia
Karkotusten kuvia -näyttely antaa puheenvuoron Neuvostoliitossa Stalinin valtakaudella kotiseudultaan karkotetuille inkerinsuomalaisille. Se kertoo inkerinsuomalaisten kärsimystarinaa heidän omien valokuviensa kautta. Erityisesti nyt, kun Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, inkeriläisten kokemukset näyttäytyvät eri valossa kuin muutama vuosi sitten. Inkeriläisten kokemat vainot ja pakkosiirrot peilaavat juuri sitä samaa, mitä Ukrainan kansalle parhaillaan tapahtuu: sotaa, kauhua, ihmisten pakkosiirtoja ja lasten viemistä vallatuilta alueilta kaukaisiin lastenkoteihin.
Näyttelyaineiston ovat valmistaneet VTT Helena Miettinen ja VTT Anni Reuter.
Inkeriläinen perhealbumi
Kohtalo erottaa, kuva yhdistää. Inkeriläinen perhealbumi -näyttely koostuu kolmestakymmenestä kuvapaneelista. Näyttely valottaa inkeriläisten historiaa eri näkökulmista. Se on kiertänyt Suomessa lähes 20 eri paikkaunnalla ja lisäksi myös Virossa ja Ruotsissa.
Näyttelyn on koonnut VTT Helena Miettinen.
Samuli Paulaharjun jalanjäljillä
Samuli Paulaharju (s. 1875 Kurikassa, k. 1944 Oulussa) teki vuonna 1911 tutkimusmatkan Inkeriin. Hän polki pyörällään ympäri Inkerinmaata runsaan kahden kuukauden ajan kaikkiaan noin tuhat kilometriä. Paulaharju oli kiinnostunut inkerinsuomalaisista, vatjalaisista ja inkeroisista sekä kaikesta vanhasta. Suhdetta Inkeriin ja inkeriläisiin väritti suomalaisuusaate ja heimohenki. Tältä tutkimusmatkalta on tallentunut arvokas valokuvakokoelma 1900-luvun alun Inkeristä.
Aune Kämäräinen, Helena Miettinen ja Marja Karhula päättivät 100 vuotta myöhemmin tarpoa Paulaharjun reitin uudelleen ja valokuvata maisemien muuttumista. Tuloksena syntyi näyttely: ”Niin kuolee kansa, niin suree suku pois. Samuli Paulaharjun jalanjäljissä Inkerissä” vuonna 2016.
Rakkaudella Inkeri. Kuvia katoavasta Inkeristä
Inkeriläinen kulttuuri kituutti hengissä neuvostoaikana pitkälti isoäitien avulla. Kun kouluissa suomen kielen opetus lakkautettiin 1937, venäjästä tuli nuoremman polven käyttökieli. Heidän lapsilleen suomen kieltä puhuivat enää isoäidit. Nyt suurin osa heistäkin on poissa.
Rakkaudella, Inkeri! on kunnianosoitus Inkerinmaan suomalaismummoille. Inkerinsuomalaisia vanhuksia on historiallisella Inkerinmaalla vuosi vuodelta vähemmän. Näyttelyn valokuvat on otettu 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Silloin Inkerin vanhuksille perustetuissa palvelutaloissa vielä asui suomalaisia vanhuksia.
Virtuaali-Inkeri
Valokuvilla on tärkeä rooli inkeriläisten yhteenkuuluvuudelle. Repaleinen valokuva voi olla ainoa muisto kotikylästä. Nouse Inkeri ry:n kotisivuille on koottu valokuvia Inkerinmaan ei paikkakunnilta ja niistä jälkipolvet voivat saada tietoa sukunsa kotiseudusta. Myös YouTubessa, Inkeri-kanavalla pyörii Helena Miettisen kokoamia kuvatarinoita Inkerin paikkakunnista.
Inkeriläinen röntyskä
Inkeriläinen röntyskätanssi hyväksyttiin Nouse Inkeri ry:n aloitteesta aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloon syksyllä 2021. Lue lisää linkistä.
Röntyskä on inkeriläinen, katrillin tapainen kansantanssi, jota on laulettu ja tanssittu Pohjois-Inkerissä Venäjällä Röntyskä-nimi tulee katrillin venäjänkielisestä nimestä ”frantsuskaja kadril”. Röntyskä on piiritanssi, jolle on tyypillistä nopea jalkojen polkeminen lattiaan. Virkein Röntyskä-ryhmä tanssii Virossa. Suomessa on Tuulistullaa-ryhmä. Myös Venäjällä on röntyskän tanssijoita.