Inkerin kulttuuriuseura ry on vuonna 1993 perustettu kulttuurijärjestö, joka vaalii ja edistää inkeriläistä kulttuuria sekä ylläpitää Taipalsaarella inkeriläisen säveltäjän Mooses Putron entistä kesähuvilaa kotimuseona. Museon luonnonkauniissa pihapiirissä järjestetään kesäisin kulttuuritapahtumia. Seuran kotipaikka on Taipalsaari.
Jäseneksi
Yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin. Liity joukkomme tukemaan tätä arvokasta työtä. Jäsenmaksumme on vain 25 €. Pankkitili Uudenmaan osuuspankki Inkerin Kulttuuriseura ry IBAN FI75 5132 0520 2371 65. Inkerin Kulttuuriseuran ry:n hallituksen puheenjohtaja on Helena Miettinen, varapuheenjohtaja Toivo Tupin ja sihteeri Aune Kämäräinen. Lähetä viestiä sähköpostiimme, niin saat lisätietoja jäsenyydestä: email: kulttuuriseura@inkeri.fi.
Mooses Putron kotimuseo
Saimaan rannalla sijaitseva Putronniemi on mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa konkretisoituu Pietarin, Inkerinmaan ja Suomen pitkäaikainen vuorovaikutus. Pietarissa asunut inkeriläinen kulttuurivaikuttaja, säveltäjä, opettaja, lehtimies ja urkuri Mooses Putro hankki perheelleen 130 vuotta sitten kesäpaikan aikana, jolloin matka Pietarista Taipalsaarelle taittui junakyydillä Lappeenrantaan ja jatkui höyrylaivalla Kallioniemen rannassa olevalle Karhunpään laivalaiturille. Mooses Putrolta säilyneet käsikirjoitukset ja kirjeet kertovat, miten syvän ja inspiroivan vaikutuksen Saimaan luonto teki häneen. Karhunpäässä syntyivät sanat ja sävelet moniin lauluihin.
Säveltäjän vuonna 1919 tapahtuneen väkivaltaisen kuoleman ja maailmanhistorian vyöryjen takia Mooses Putro painui taustalle yli 80 vuodeksi, kunnes suvun viimeinen jäsen Hilkka Putro määräsi vuonna 2010 testamentissaan huvilan isoisänsä muistoa kunnioittavaan kulttuurikäyttöön.
Putronniemen huvila kertoo tarinaa yhden inkeriläisen suvun historiasta ja vaiheista vallankumouksen myrskyjen keskeltä Suomeen, mutta Mooses Putron kotimuseo esittelee myös inkeriläistä historiaa ja kulttuuria laajemminkin.
Mooses Putron kotimuseoon pääsee tutustumaan kesäisin. Karhunpään kylässä sijaitsevan Mooses Putron kotimuseon osoite on Putronniementie 33, 54930 Levänen.
Näyttelyt
Inkerin Kulttuuriseura ry tekee inkeriläistä kulttuuria tunnetuksi valokuvanäyttelyiden avulla. Seuralla on useita lainattavia näyttelyjä.
Muistojen ankkurit. Arkisia aarteita Inkeristä
Inkerin kulttuuriseuran tuorein näyttely Muistojen ankkurit – arkisia aarteita Inkeristä -valokuvanäyttely kertoo inkeriläisten elämästä suvussa säilyneiden esineiden ja niihin liittyvien muistojen kautta. Vanhat teekupit, Raamattu, esiliina tai vaikkapa ruosteinen sähkölevy kantavat mukanaan tarinoita menetetystä kotiseudusta, karkotuksista ja pakolaisuudesta. Vuonna 2024 valmistunut näyttely syntyi Suomen, Viron ja Ruotsin inkeriläisjärjestöjen yhteistyönä. Valokuvia täydentävät Helena Miettisen toimittamat tarinat. Näyttely tuo esiin, kuinka vaatimatonkin esine voi säilyttää yhteyden omaan sukuun, kulttuuriin ja identiteettiin.
Karkotusten kuvia
Karkotusten kuvia -näyttely antaa puheenvuoron Neuvostoliitossa Stalinin valtakaudella kotiseudultaan karkotetuille inkerinsuomalaisille. Se kertoo inkerinsuomalaisten kärsimystarinaa heidän omien valokuviensa kautta. Erityisesti nyt, kun Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, inkeriläisten kokemukset näyttäytyvät eri valossa kuin muutama vuosi sitten. Inkeriläisten kokemat vainot ja pakkosiirrot peilaavat juuri sitä samaa, mitä Ukrainan kansalle parhaillaan tapahtuu: sotaa, kauhua, ihmisten pakkosiirtoja ja lasten viemistä vallatuilta alueilta kaukaisiin lastenkoteihin.
Karkotusten kuvista ja Inkerilänen perhealbumista koottu näyttely vieraili elokuussa 2026 Vilnassa Miehitysten ja vapaustaistelujen museossa.
Näyttelyaineiston ovat valmistaneet VTT Helena Miettinen ja VTT Anni Reuter.
Inkeriläinen perhealbumi
Kohtalo erottaa, kuva yhdistää. Inkeriläinen perhealbumi -näyttely koostuu kolmestakymmenestä kuvapaneelista. Näyttely valottaa inkeriläisten historiaa eri näkökulmista. Se on kiertänyt Suomessa lähes 20 eri paikkaunnalla ja lisäksi myös Virossa ja Ruotsissa.
Näyttelyn on koonnut VTT Helena Miettinen.
Samuli Paulaharjun jalanjäljillä
Samuli Paulaharju (s. 1875 Kurikassa, k. 1944 Oulussa) teki vuonna 1911 tutkimusmatkan Inkeriin. Hän polki pyörällään ympäri Inkerinmaata runsaan kahden kuukauden ajan kaikkiaan noin tuhat kilometriä. Paulaharju oli kiinnostunut inkerinsuomalaisista, vatjalaisista ja inkeroisista sekä kaikesta vanhasta. Suhdetta Inkeriin ja inkeriläisiin väritti suomalaisuusaate ja heimohenki. Tältä tutkimusmatkalta on tallentunut arvokas valokuvakokoelma 1900-luvun alun Inkeristä.
Aune Kämäräinen, Helena Miettinen ja Marja Karhula päättivät 100 vuotta myöhemmin tarpoa Paulaharjun reitin uudelleen ja valokuvata maisemien muuttumista. Tuloksena syntyi vuonna 2016 näyttely ”Niin kuolee kansa, niin suree suku pois. Samuli Paulaharjun jalanjäljissä Inkerissä”. Aune Kämäräinen, Helena Miettinen ja Marja Karhula päättivät 100 vuotta myöhemmin tarpoa Paulaharjun reitin uudelleen ja valokuvata maisemien muuttumista. Tuloksena syntyi vuonna 2016 näyttely ”Niin kuolee kansa, niin suree suku pois. Samuli Paulaharjun jalanjäljissä Inkerissä”. Näyttely on kiertänyt useilla Suomen paikkakunnilla sekä Ruotsissa, Virossa, Norjassa ja Pietarin etnografisessa museossaNorjassa ja Pietarin etnografisessa museossa. Kuvassa Aune Kämäräinen ja Helena Miettinen Vuoleen kirkonnmäellä.
Rakkaudella Inkeri. Kuvia katoavasta Inkeristä
Inkeriläinen kulttuuri kituutti hengissä neuvostoaikana pitkälti isoäitien avulla. Kun kouluissa suomen kielen opetus lakkautettiin 1937, venäjästä tuli nuoremman polven käyttökieli. Heidän lapsilleen suomen kieltä puhuivat enää isoäidit. Nyt suurin osa heistäkin on poissa.
Rakkaudella, Inkeri! on kunnianosoitus Inkerinmaan suomalaismummoille. Inkerinsuomalaisia vanhuksia on historiallisella Inkerinmaalla vuosi vuodelta vähemmän. Näyttelyn valokuvat on otettu 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Silloin Inkerin vanhuksille perustetuissa palvelutaloissa vielä asui suomalaisia vanhuksia.
Virtuaali-Inkeri
Valokuvilla on tärkeä rooli inkeriläisten yhteenkuuluvuudelle. Repaleinen valokuva voi olla ainoa muisto kotikylästä. Inkerin kulttuuriseuran kotisivuille on koottu valokuvia Inkerinmaan ei paikkakunnilta ja niistä jälkipolvet voivat saada tietoa sukunsa kotiseudusta. Myös YouTubessa, Inkeri-kanavalla pyörii Helena Miettisen kokoamia kuvatarinoita Inkerin paikkakunnista.
Inkeriläinen röntyskä
Inkeriläinen röntyskätanssi hyväksyttiin Inkerin kulttuuriseuran aloitteesta aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloon syksyllä 2021. Lue lisää linkistä.
Röntyskä on inkeriläinen, katrillin tapainen kansantanssi, jota on laulettu ja tanssittu Pohjois-Inkerissä Venäjällä Röntyskä-nimi tulee katrillin venäjänkielisestä nimestä ”frantsuskaja kadril”. Röntyskä on piiritanssi, jolle on tyypillistä nopea jalkojen polkeminen lattiaan. Virkein Röntyskä-ryhmä tanssii Virossa. Suomessa on Tuulistullaa-ryhmä. Myös Venäjällä on röntyskän tanssijoita.