Kattila on vanhaa vatjalaisten asuinseutua. 1800–1900-luvuilla inkerinsuomalaisia asui vain kahdeksassa kylässä: Ahokylässä, Korovaisissa, Ruuppinassa, Matautiossa, Namasterissa, Raanalassa, Rasissa ja Värtösissä. Muut olivat vatjalais-venäläisiä sekakyliä.
Katso myös kuvatarina Kattilasta YouTuben Inkeri-kanavalta.
Kattilan seurakunta perustettiin vuonna 1625. Sinne rakennettiin puukirkko vuonna 1759. Kirkko suljettiin vuonna 1932, minkä jälkeen rakennus toimi elokuvateatterina. Seurakunnan toiminta päättyi 1930-luvun lopussa. Suomalaisväestö evakuoitiin saksalaisten miehitysalueelta Suomeen vuonna 1943.
Ensimmäinen maininta Kattilan kylästä on 1500-luvulta. Venäjän ja Ruotsin välisten sotien takia Kattilan kartanon omistajat vaihtuivat valtasuhteiden mukaan. Kun Pietari Suuri valtasi Inkerin takaisin Venäjälle vuona 1701, hän lahjoitti maat palkintona lähimmälle kumppanilleen, prinssi Aleksanteri Menšikoville. Vuonna 1727 Menšikov syrjäytettiin ja ruhtinas lähetettiin maanpakoon Siperiaan.
Kartanon uudeksi omistajaksi tuli vuonna 1730 henkivartiorykmentin majuri Ludwig von Albrecht. 1890-luvulla kartano koostui yli 46 rakennuksesta, mukaan lukien 16 kivirakennusta. Ylelliseen kartanoon kuului hevostallien lisäksi upea puisto ja hedelmäpuutarha. Ja paljon muuta. Kuten maanalaiset käytävät, jotka yhdistivät kartanon puistoon.
Vuonna 1893 varakkaan kauppiasperheen perillinen Nina Sapozhnikova osti kartanon Kattilan Pietari Albrechtilta. Myöhemmin hän lahjoitti sen tyttärilleen: Marialle ja Olgalle, joiden omistuksessa kartano oli vallankumoukseen saakka
Elinkeinot
Vatjalaisten perinteisiä elinkeinoja olivat maanviljely, kalastus ja rautateollisuus, jonka raaka-aineena käytettiin järvimalmia. Kuvassa vatjalainen mies kyntää peltoa vaimonsa kanssa. Maatalous on ollut seudun pääelinkeino. Se oli keskittynyt maidon ja lihan tuotantoon sekä perunan viljelyyn. Tuloja saatiin myös metsätaloudesta, soran ja hiekan louhinnasta ja turvetuotannosta. Kattilan asemalta on rautatieyhteys Pietariin, Veimariin ja Laukaansuuhun.
Kylä pestasi paimenen, joka nouti aamuisin kaikkien talojen lehmät, kuljetti ne laitumelle ja toi illalla takaisin. Paimenen pitkän ruoskan läjähtely ja tuohitorven toitottelu olivat tyypillisiä aamu- ja iltaääniä kylässä. Karjalla ja hevosilla oli omat kyläpaimenensa. Apuna saattoi olla myös koira. Paimenen varustukseen kuului pitkä tuohesta tai puusta tehty torvi ja ruoska. Paimentorvi tehtiin katajasta tai paatsamasta. Torveksi sopiva puu halkaistiin kahtia ja koverrettiin. Sitten osat sidottiin yhteen tuohella.
Perinteinen tapa oli laskea karja ulos Yrjön päivänä, 23. huhtikuuta, juliaanisen kalenterin mukaan toukokuun 9 päivänä. Joissain kylissä oli tapana savuttaa karja suitsukkeilla tai kutsua pappi siunaamaan eläimet ennen niiden ulospäästöä. Voi olla, että paimenen elämä ei ollut aina samanlaista idylliä kuin tässä Suma-joella otetusta valokuvasta voisi päätellä.
Itkijäperinne
Kattilassa itkuvirsiperinne eli pitkään ja runonkerääjät kävivät tallentamassa laulajia. Luterilainen kirkko paheksui myös itkuvirsien esittämistä. Itkiessään naisilla oli vuosisatojen ajan valkoinen puku. Kuvassa Vatjalainen itkijänainen ja laulaja kahden lapsensa kanssa. Kuuluisa kattilalainen runonlaulaja oli vatjankielinen Anna Ivanovna.
Maatalous on yhä seudun pääelinkeino. Se on keskittynyt maidon ja lihan tuotantoon sekä perunan viljelyyn. Työtä antaa myös metsänhankinta, soran ja hiekan louhinta ja turvetuotanto. Kattilan asemalta on rautatieyhteys Pietariin, Veimariin ja Laukaansuuhun.
Kunnan alueella sijaitsee yli 12 100 hehtaarin suuruinen Kattilan rauhoitusalue. Toinen suojelukohde on Velkotan tammimetsä, jossa on säilynyt kolmensadan vuoden ikäisiä puita. ’
Toisen maailmansodan aikana seutu oli Saksan miehittämä. Vuonna 1943 saksalaiset siirsivät miehitysalueelle jääneen suomalaisväestön Suomeen, josta heidät sittemmin palautettiin Neuvostoliittoon. Inkeriläisiä ei kuitenkaan päästetty kotiseudulleen, vaan heidät karkotettiin aluksi muualle Venäjälle. Myöhemminkin vain harva onnistui palaamaan. Monet asettuivat Karjalan tasavaltaan ja Viroon tai ovat sittemmin muuttaneet Suomeen.
Kattilan kylät
Ahokylä s-v, Ala-Luzitsa (Luutsa) vat-v, Baabina vat-v, (Jarvakaiskylä), Kasikko vat-v, Kattila vat-v, Korovaisi, Korvettula vat-v, Kruuppina s-v, Matinautio, Matikylä vat-v, Monasteri s-v, Pieni Ruudja vat-v, Pieni Valkovitsa vat-v, Pihlaala vat-v, Pontila vat-v, Pummola vat-v, Raanala (Lempola) s-vat, Rasi, Sauvokkala vat-v, Suuri Valkovitsa vat-v, Velikina vat-v, Viertävä, Ylä-Luzitsa (Luutsa) vat-v.