Tyrön kylät
Ahinkontu, Ahokylä, Aliskala, Asikkala, Autio, Haisevaisi, Halosi, Hanttula, Hiukankylä (Pieni Piutusi), Hovinmätäs, Hännisi, Kangas, Kapakanmäki, Kasukanmäki, Kirppula, Kukkosi, Kuusoja, Kylänpää, Käkösi, Lankila, Latikan Soikkina, Latikan Suokas, Lautakota, Leppäsi, Liiha, Liikosi, Liimosi, Lukkala, Löytysi, Mielisi, Mustaoja, Mustasuu, Myllysi, Nastola, Notkola, Penikkala, Pieni Seppälä, Piutusi, Pohjoisi, Porsas, Pronna, Reijola, Riikola, Ristikylä, Roitsa, Sahamylly, Seppälänmätäs, Simonkontu, Tammenkontu, Teppois-Soikkina, Teppola, Tieriikola, Tujusi, Tyrönkylä, Usinkontu, Vahviaisi, Vanhakontu, Vihkola, Yhinmäki, Ylikylä
Tyrö
Tyrö sijaitsee kauniilla paikalla Suomenlahden rannalla.
Tyrö (venäjäksi Martyškino) sijaitsi Kronstadtinlahden etelärannalla. Tyrön seurakunta perustettiin vuonna 1642. Siihen kuului myös Retusaari eli Kronstadt. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Osa väestöstä jäi toisessa maailmansodassa Leningradin piiritykseen. Saksalaisten miehitysalueelle jäänyt osa siirrettiin Suomeen vuonna 1943.
Inkerin ensimmäinen kirjasto perustettiin Tyröön vuonna 1850. Palokunta aloitti toimintansa vuonna 1876. Paikkakunnalla toimi 1900-luvun alkuvuosina maamiesseura, jonka esimiehenä toimi P. Huima ja Ahokylään sekä Troitsaan perustettiin osuuskauppa ensimmäisen maailmansoran alla.
Tyrössä pidettiin neljännet Inkerin laulujuhlat vuonna 1908. Esiintymässä oli 12 kuoroa, yhteensä noin 300 laulajaa. Yleisöä noin 2 000 henkeä..
Kuuluisa tyröläinen oli opettaja, lehtimies ja lukkari Abram Tiisnekka. Myös legendaarisen inkeriläisromaanin Antti Kivekkään kirjoittaja kirkkoherra Eevertti Pärnänen vaikutti Tyröllä.
Tyrön kunnostettu kirkko
Tyrön ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1691. Väkiluku vuonna 1928 7 900. Keisarinna Elisabet rakennutti omilla varoillaan puukirkon 1749. Nikolai I:n aloitteesta rakennettiin 700-paikkainen kivikirkko, joka valmistui 1831. Samaan aikaan valmistui myös pappila. Sulkemisen jälkeen vuonna 1936 rakennus toimi elokuvateatterina. Tyrön seurakunta on perustettu uudelleen ja kirkko saatu takaisin 1991.
Vuodesta 1933 pääsy Tyröön vaikeutui, koska matkalupia ei enää myönnetty. Kirkko sijaitsi raja-alueella ja suljettiin 1936. Sulkemisen jälkeen seurakunta sai käyttää Pietarhovin kirkkoa. Seurakunnan hoitajana oli Toivo Onni Kelo 1936–1938 Ropsusta. Arkistotietoa seurakuntalaisista/ Kertomus Tyrön seurakunnan kirkollisesta elämästä ”Tyrön historia” – painikkeen takana ja rippikoulukuva vuodelta 1927.
Vanhaa Tyröä
Lapsia tiellä Ahikonnussa
Anna Kyllönen
Tyrön srk. Savotan, ent. Mustasuun kylä
Vanhat kylän asukkaat kertovat, että noin 200 vuotta sitten (1700-luvulla) kaksi suomalaista matkustajaa, joista toinen oli pitkä ja solakka ja toinen lyhyt ja paksu, matkustelivat Inkerissä ja asettuivat elämään Nuolijoen rannalle. Isompi nimitti toverinsa Kyllöseksi, koska tämä oli ”kylläinen”, lihava. Ja tämä vuorostaan kutsui pitkän Yllöseksi.
Sattuipa kolmaskin henkilö löytymään, joka siihen asettui
asumaan ja sen he nimittivät Löytöseksi. Siitä kylämme sukunimet.
Tyrön murre
”Elin mie köyhäst, meil oli vaa tupa porstuvan kans ja läävä. Maata meil ol yhen revisam maa. Porstuvas ol porstuvakaappi, siel olliit säästös majjot, sellit, suurimat ja toiset tavarat syömistä vart. Tuvas meil oili suur kiukaa laantalan kans, ol pöytä syömistä vart, ol pietarpenkki ja jakkuloi. Myö ämmän kans makasimma kukal, a täti makas rautarovatil, tuvankolas ol kolkkakkaappi, mis olliit kuojuset. Kolkkakaapin rinnal ol parvi ja parvel olliit Virskirja, Katkismus ja Raamattu. Pöytäkaapis olliit puulusikat, suolakontti, sahharnica ol parvel.”
(Boris Tähti, s. 1906. Yläkylä, Tyrö. Elettiin ennen Inkeris. Mullonen 2004)