Kupanitsan kylät
1900-luvun alussa Kupanitsan seurakuntaan kuului 72 kylää, joista 22 oli suomalais-venäläisiä sekakyliä
Hakuli (ven. Малые Лошковицы, Malyje Loškovitsy), Homutta (ven. Гомонтово, Gomontovo), Hylkysi (ven. Хюльгюзи, Hjuljgjuzi), Hinnautio eli Hynnänautio (ven. Фьюнатово, Fjunatovo), Jormonia (ven. Ермолино, Jermuina), Kanasko (ven. Канаршино, Kanaršino), Kantola eli Kantokylä (ven. Кандакюля, Kandakjulja, Karstala (ven. Карстолово, Karstolovo), Kemppaala (ven. Кемполово, Kempolovo), Kivantsa eli Kivanitsa (ven. Кивалицы, Kivalitsy), Kolotitsa (ven. Колодези, Kolodezi), Kolpovitsa (ven. Голубовицы, Golubovitsy), Korkka (ven. Горки, Gorki), Korkkylä eli Korpikylä (ven. Курголово, Kurgolovo), Korotsa eli Koroskovitsa (Malline:Kru), Korpela (ven. Корпия, Korpija), Koskova (ven. Каськово, Kaskovo), Kottina I ja Kottina II (ven. Котино, Kotino), Kuivila (ven. Куйлово, Kuilovo), Kupanitsa (ven. Губаницы, Gubanitsy), Laakanova (ven. Лагоново, Lagonovo), Laskovitsa (ven. Лашковицы, Laškovitsy), Lemusa (ven. Лиможа, Limoža), Lopitsa eli Klopitsa, Markkova (ven. Марково, Markovo), Minkkova (ven. Минково, Minkovo), Molkkova eli Smolkkova (ven. Смольково, Smolkovo), Muratta (ven. Муратово, Muratovo), Niiskovitsa (ven. Низковицы, Nizkovitsy), Olkkuva eli Olkkova (ven. Ольхово, Olhovo), Oravankylä (ven. Медниково, Mednikovo), Orponia (ven. Арбонье, Arbonje), Osertsa eli Oseritsa (ven. Озертицы, Ozertitsy), Osnaakka eli Osnakka (ven. Ознаково, Oznakovo), Pekkola (ven. Пекколово, Pekkolovo), Pieni-Kikkeri, Pieni-Ontuksi (ven. Русские Анташи, Russkije Antaši), Piesala (ven. Село, Selo), Priiskova (ven. Брызгово, Bryzgovo), Pulliala (ven. Пульево, Puljevo), Puolakkala, Putina (ven. Будино, Budino), Raaklitsa eli Raakelitsa (ven. Старые Раглицы, Staryje Raglitsy), Rampala, Rapala (ven. Раболово, Rabolovo), Repla eli Nikoditsan Grebla (ven. Греблово, Greblovo), Riihikaivo (ven. Новые Раглицы, Novyje Raglitsy), Rokovitsa (ven. Роговицы, Rogovitsy), Roksova (ven. Крокшево, Krokševo), Ronkkovitsa (ven. Ронковицы, Ronkovitsy), Ruttenitsa (ven. Рутелицы, Rutelitsy), Röllä (ven. Малые Губаницы, Malyje Gubanitsy), Saahkonja (ven. Захонье, Zahonje), Saappola (ven. Заполье, Zapolje), Seltsa, Seropitsa (ven. Череповицы, Tšerepovitsy), Solkkova (ven. Шолково, Šolkovo), Sumina (ven. Сумино, Sumino), Suomen Pekunitsa, Suomen Teskova (ven. Тешково, Teškovo), Suuri-Kikkeri, Suuri-Ontuksi (ven. Финские Анташи, Finskije Antaši), Sääpinä (ven. Жабино, Žabino), Torossova eli Torosova (ven. Торосово, Torosovo), Tuomarinautio (ven. Томарово, Tomarovo), Uusi-Hylkysi, Uusi-Kemppaala eli Krantsila (Malline:Kru), Vesikkola (ven. Везиково, Vezikovo), Volkova (ven. Волгово, Volgovo), Volossova eli Volosova, Ärttylä eli Ärttölä (ven. Артюшкино, Artjuškino)
Kupanistan inkeriläisistä enemmistö oli savakoita. Suomalaiset evakuoitiin jatkosodan aikana Suomeen 1943. Nykyisin se kuuluu hallinnollisesti Volossovan piiriin Leningradin alueella. Pietariin on matkaa 80 kilometriä.
Kupanitsan seurakunta perustettiin 1656. Väkiluku vuonna 1928 oli 6 310. Venäjän valtakaudella sillä oli kappeli Sotsinassa. Kupanitsaan rakennettiin puukirkko 1743 ja kivinen Pyhän Johanneksen kirkko valmistui 1861, samana vuonna kuin maaorjuus lakkautettiin. 1 000-paikkaisen kirkon suunnitteli arkkitehti Haan. Sulkemisen jälkeen 1938 kirkko toimi mm. vankilana. Kirkko kunnostettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön 1991.
Kupanitsan Niiskovitsassa pidettiin 1888 viinattomat häät. Ilmeisesti tapaus oli niin harvinainen, että se merkittiin asiakirjoihin ja selostettiin Hengellisessä lehdessä.
Kupanitsaan perustettiin vuonna 1912 voimisteluseura Yritys.
Rovasti ja kirjailija Aatami Kuortti ja kirjailija Pekka Mutanen ovat kotoisin Kupanitsasta.
Kikkeri
Kupanitsan murre
”Kavuttii kiukal hämärikköö pitämää. Ja sit siel kuaskuttii kuaskuloi kuka vua mitä ties ja laulettii. Mein talos olliit ihmeen ahkeroi laulamaa, viel kunis isä el ja setä. Setä ol oikein se laulajapoika. Hiä ol sotamiehnkii, ni hiä ol siel etulaulajan.
Kunis ei olt valkijaa tuvas, sinis kuaskuttii. No a sit tuas pit laksiissa kiukaalt poikkee jo, ko hämärikkö loppu. Aina sitä iltasil tehtii näppityötä, ko valot pantii. Kuka kuto sukkaa, kuka karttais, kuka keträis. Myö ain ammän panimmo kuaskumaa. Ämmä ko olkii niitä ennenvanhasii kuaksuujii. Kummitoksii ja kaikellaisii ko kuaskuis, myö vua hahatimma nauroimma.”
(Mari Speller, s. 1897, Volosova, Kupanitsa. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen, 2004)