Hietamäen kirkko
Hietamäen seurakunta (Sunkura, venäjäksi Шунгорово) kuului Ruotsin vallan aikana Tuutarin seurakuntaan. Se itsenäistyi vuonna 1897. Hietamäen seutu oli varsin suomalaista. Vuonna 1928 Hietamäen seurakunnassa oli 5 300 Inkerinsuomalaista jäsentä. Suomalaiskyliä oli 65. Seudulla oli yksi ainoa suurempi venäläinen kylä, Kaporskoi ja myös saksalainen siirtokunta.
Katso myös kuvatarina Hietamäestä.
Hietamäellä on kasvanut monia Inkerin historiaan vaikuttaneita henkilöitä: Runoilijana tunnettu Aapo Iho, Eino, Jooseppi ja Pietari Jamalainen, Adam Ruotsi, Juhana Toikka, Kolppanan seminaarin johtaja Pietari Toikka, opettaja, katekeetta Pietari Toikka, professori Matti Toikka. ja taiteilija Lyyli Ollila. Myös akateemikko Eino Karhu on Hietamäeltä. Hietamäen opettajina ovat toimineet Santeri Raikkerus ja Viljo Raikkerus.
Hietamäen Pyhän Pietarin kirkko purettiin vuonna 1938 eikä jäljelle jäänyt edes peruskiveä. Nykyisin vanhan kirkon paikalla Alakylässä on muistoristi. Vuonna 1990 Hietamäen seurakunta rekisteröitiin uudelleen ja Innalan kylän laitamille valmistui vaatimaton puinen kirkko vuonna 1994.
Maatalous oli Hietamäen pääelinkeino. Pelloilla viljeltiin perunaa, ruista ja kauraa, jonkin verran myös vehnää ja kaalia. Sato myytiin Pietarissa. Kuvassa Toikan karjaa.
Laakalan kylässä, samoin kuin Tieilisissä, oli suuria kaivoksia, lomkia, joita louhittiin kalkki- ja liuskekiveä ensisijaisesti laastin ja betonin raaka-aineeksi. Louhokset ovat peräisin 1700-luvun puolivälistä, jolloin niistä kaivettiin kiveä Krasnoje Selon rakennuksiin. Kuvassa Toikan karjaa.
Aivan Hietamäen naapurissa Kraasselassa (Krasnoje Selossa) oli tsaarin armeijan harjoituskenttä. Sotilaat saapuivat harjoituksiin joka kesä ja majoittivat kahdeksi kuukaudeksi talonpoikien taloihin. Krenatöörit Annamoisioon, husaarit Käivärälle, urheat sankarit Nikkarilaan ja Kaukasiin sekä ulaanit Pihilään, Kuttusiin, ja Kaukasiin. Ulaanit olivat keihäillä varustettuja ratsumiehiä. Sotaharjoitukset näkyivät myös Kaukasin ja Kuttusin arjessa. Vuosina 1912–13 uhkana jopa oli, että kylän maita pakkolunastetaan maiden sotilastarkoituksiin ja kylät siirretään muualle.
Kuttusin kylän tuntumassa oli Keisarin henkivartiokaartin Ulaanirykmentin kesäleiri. Rykmentin päällikkö oli Nikolai II puoliso Aleksandra Fjodorovna ja kenraalimajuri Mannerheim oli yhden rykmentin osaston päällikkö.
Toisen maailmansodassa rintamalinja kulki Krasnoje Selossa. Hietamäki kuulu saksalaisten miehitysalueeseen. Kylät tyhjennettiin suomalaisväestöstä 1943–44 ja inkeriläisväestö siirrettiin Suomeen. Vain harvat palasivat takaisin. Kun saksalaiset vyöryivät 9. syyskuuta 1941 kohti Pietaria, sadat ympäröivien kylien asukkaat hakivat suojaa pommeilta kaivoksista. Monella oli jopa lehmät mukanaan. Kahden viikon kuluttua saksalaiset kuitenkin pakottivat heidät ulos.
Inkeriläisestä Hietamäestä ei ole jäljellä kuin muistot kauniista maisemista, ahkerista ihmisistä, satumaisista elämäntarinoista. Onneksi niitä on tallessa meidän jälkipolvien iloksi.
Hietamäen koulut
Hietamäen ensimmäinen koulu ja toinen koko Inkerissä, perustettiin vuonna 1839 kirkon viereen. Opetusta annettiin sunnuntaisin. Hietamäen koulusta tuli vakituinen kirkkokoulu vuonna 1866. Koulu toimi P. Niukkasen talossa. Opettajaksi tuli Kolppanan seminaarista valmistunut Adam Ruotsi. Vuodesta 1868 koulu toimi J. Jamalaisen talossa. Vuonna 1871 aloitti Sunkuran koulu Annamoisiossa ja toinen kirkon lähellä. Rospeekan koulu perustettiin vuonna 1872. Jamalaisissa ja Somerokankaalla avattiin koulut 1898. Vuonna 1889 Annamoisiossa oli 95 oppilasta, Rospeekassa 100 oppilasta ja Sunkuran koulussa 94 oppilasta.
Myös ammattikoulutusta annettiin. Kutomakoulu perustettiin vuonna 1890, suutari- ja satulaseppäkoulu vuonna 1898 Kaukasiin, vuonna 1902 paja- ja ajokalukoulu sekä nikkarikoulu 1906.
Hietamäen kirjasto aloitti toimintansa vuonna 1881 ja se oli 1800-luvun lopulla Inkerinmaan laajin kirjasto. Sen nidemääräksi ilmoitettiin 1 664. Sunkuran kylään perustettiin kutomakoulu vuonna 1896. Palokunta aloitti toimintansa vuonna 1902 ja samoihin aikoihin myös maamiesseura, jonka esimiehenä oli A. Jamalainen. Hietamäkiset isännät harjoittivat ”kullanajoa” Pietarista eli ajoivat pelloille lantaa.
Ensimmäisen maailmansodan alla Hietamäen Jamalaisiin/kuvat/ ja Alakylään perustettiin osuuskaupat.
Myös yhdistystoiminta oli vilkasta. Raittiusravintolat toimivat Sunkuralla ja Rospeekassa. Naisyhdistys ja ompeluseura perustettiin 1892, torvisoittokunta 1899, palokunta 1902. Sunkuraan avattiin osuuskauppa ensimmäisen kerran 1906 ja uudelleen 1916. Sunkuran maamiesseura perustettiin 1905 ja Rospeekan osuuskassa 1913. Nuorisolle ole kaksi biljardipelipaikkaa (1914) ja Innalan nuorisoseura 1917. Hietamäellä pidettiin havumetsän laidassa suuri kansanjuhla vuonna 1889. Hietamäen oma juhlapyhä oli Pietarinpäivä.
Hietamäen murre
”Pojat! Lähtää käiväröisii kylvettämmää! sanoi jokkuu pojist. Oltii lyöty rillaa siin kylän kauvul, mut ko rilla halkeis ja hävis poltikkaisiin sekkaan siin talon seinustal, muistattaha työ sen Martintien, mikä olj kasvant ihan umpee poltikaisii ja takkijaisii Vanhan Pentin ja Talon Matin tuvan välis. Kukkaa ei lähtent enää sitä rikkinäistä rillaa etsimää. No, kylhä työ ymmärrätte”.
(A. Iho Inkeriläisten Viesti 5/1967)
Hietamäen merkkihenkilöitä
Professori, Eino Jamalainen, liikemies, sivistyselämän kehittäjä Jooseppi Jamalainen, Postin pääjohtaja Pietari Jamalainen, Eino Karhu, kielentutkija.
Hietamäen kylät
Hietamäen kylät
Ahokylä (Tielisi), Hamusi, Hapolaisi, Heimosi (Noisela), Hiekka, Hirvosi, Hotokka, Hyttilä, Iivanaisi (Seppälä), Innala, Jamalaisi, Kakko (Kakkola), Karhula, Kasukka, Kaukasi, Kauppila, Kavehkontu, Kemppilä, Kotsala (Vekarala), Kuttusi, Käivärä (Jälkylä), Kämäräisi, Matikaisi, Nikkarila, Niukkasi, Nuolijoki, Paukkala, Petäjälä (Sapakkola), Pieni Alakylä, Pihilä, Rappula, Rimelä, Rospeekka, Routeela, Rytömylly, Ryömi, Rötsälä, Sameraisi, Savelaisi (Törölä), Seppä-Heikkilä (Heikkilä), Sipilä, Somerokangas, Sunkura, Suuri Alakylä, Tammikko, Tanskino (Tanskala), Timola (Uusikylä), Torikka, Vellankontu, Vuissakka, Ärttölä