Ropsu sijaitsee noin 35 kilometriä Pietarista lounaaseen Pietarin ja Pietarhovin muodostaman kolmion lounaisnurkassa. Pietariin (Leningradiin) on noin 40 kilometriä ja Pietarhoviin 20 kilometriä. Lähimmät isommat asutuskeskukset ovat Krasnoe Selo ja Hatsina. Ropsussa asui inkerinsuomalaisten lisäksi inkerikkoja ja venäläisiä. Suomalaisasutus tuhoutui toisen maailmansodan aikaisten väestönsiirtojen seurauksena, kun inkeriläiset siirtyivät Suomeen saksalaisten miehitysalueilta 1943.
Katso myös kuvatarina Ropsusta YouTuben Inkeri-kanavalta.
Ropsu on seudun vanhimpia asuttuja paikkoja. Ennen inkerinsuomalaisia ja venäläisiä siellä asui jo tuhansia vuosia sitten tsuudeja, vatjalaisia ja inkerikkoja. Syy seudun vähäisiin metsiin on alueella vaikuttaneissa ilmen-slaaveissa, jotka harjoittivat kaskiviljelyä 800–900-luvuilla. Ropsu oli aikoinaan tärkeä myös kauppareittien risteyskohta. Sen kautta kulkivat myös mm. muinaiset varjagit ja kreikkalaiset. Muistoina ilmeneistä ovat yhä vieläkin seudulla näkyvät kurgaanihaudat.
Ropsun seurakunta
Tärkeä käänne Ropsulle oli Stolbovan rauha vuonna 1617, jolloin Inkeristä tuli Ruotsin itäisin maakunta- Ropsun seutu oli tyhjentynyt alkuperäisväestöstä. Kun ortodoksisia inkerikkoja ryhdyttiin pakkokäännyttämään luterilaisiksi ja asukkaat pakenivat Sisä-Venäjälle. Autioituneisiin kyliin muutti suomalaisia uudisasukkaita etenkin Savosta.
Ropsun seurakunta perustettiin vuonna 1640. Väkiluku vuonna 1928 oli 2 680. Ropsu toimi 1800-luvulta lähtien Skuoritsan kappeliseurakuntana. Kreivi Lazarev rakennutti Pienen-Kurkun kylään luterilaisen, Pietarille ja Paavalille omistetun kivikirkon. 1800-luvulla se korjattiin kahteen otteeseen keisarihuoneen varoilla. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ropsu tuli vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen. Ropsun seurakunta koostui 17 kylästä. Vuonna 1928 seurakuntalaisia oli 2 680 henkeä.
Kun Ropsun kirkon 100-vuotisjuhlaa vietettiin juhlavin menoin vuonna 1898, kirkkoon oli lainattu kukkakoristeita keisarillisesta kasvitarhasta kasvitarhan johtaja A. Hödelin armollisella suosiollisella avustuksella. Muutamat ropsulaiset vieraat, ns. kylän kerma, saivat kutsun hoviin päivälliselle.
Kirkko suljettiin vuonna 1938. Rakennus muutettiin ensin klubiksi ja vuonna 1940 kolhoosin vilja-aitaksi. Urkupillejä ja kattokruunun osia levisi ympäri kyliä. Sota-aikana myös saksalaiset levensivät kirkon ovia ja perustivat kirkkoon autokorjaamon.
Ropsu kuului Ruotsin vallan aikana kenraali Hastferille. Hänellä oli siellä aateliskartano, moisio. Hoviväki oli viehättynyt seutukunnasta ja kävi Ropsun metsissä metsästämässä ja kalastamassa.
Ropsun historiaa
Kun Ruotsin valtakausi loppui 1720, suuri osa Ropsun maista siirtyi keisarillisen perheen omistukseen. Tsaari Pietari I rakennutti sinne valtavan palatsin. Keisari Nikolai I antoi Ropsun lahjaksi puolisolleen Aleksandra Fjororovnalle. Ropsun alueella oli neljä muutakin hovia Ropsunhovin lisäksi.
Pietari Suuren seuraaja keisarinna Elisabet I viihtyi Ropsussa. Hän oli innostunut metsästyksestä. Myös myöhemmät keisarit viihtyivät metsällä ja saaliin saaminen varmistettiin mm. tarhaamalla fasaaneja. Pienen Kurkun fasaanitarha on merkitty jopa karttaan.
Fasaaninmetsästys oli keisarien yksinoikeus. Nikolai II seurueineen kävi silloin tällöin Rospussa metsästysretkillä. Kylän pojat karkottivat fasaanit lentoon ja tsaari ampua poksautteli lintuja. Muut eivät saaneet fasaaneihin kajota. Metsästyksen jälkeen tsaari poikkesi joskus seurueineen syömään Amalia ja Nikolai Kelon taloon, jossa vieraat otetiin vastaan vanhan tavan mukaan leipäsuolalla. Seurueen omat kokit valmistivat aterian, mutta se nautittiin talon salissa. Viimeisen kerran tsaari kävi Kelon talossa vuonna 1916.
Toisen maailmansodan aikana rakennuksessa toimi saksalainen sotilassairaala. Saksalaisten perääntyessä osa palatsia paloi vuonna 1944 ja myös palatsipuisto kärsi vaurioita. Vuoteen 1977 saakka rakennuksessa sijaitsi Leningradin sotilaspiirin kemiallinen puolustuspataljoona. Vuonna 1985 Ropsunhovi oli tarkoitus remontoida kylpyläksi, mutta tulipalo keskeytti työt. Rakennus pääsi entistä huonompaan kuntoon.
Toukokuussa 2013 Pietarhovin museo päätti ottaa Ropsunhovin hallintansa, mutta joutui luopumaan hankkeesta varojen puutteessa. Viimeksi vuonna 2019 Venäjän duuma hyväksyi lakiesityksen, jonka nojalla Ropsun palatsi puistoineen voidaan siirtää Rosneftille, yhdelle maailman suurimmista öljy-yhtiöistä.
Tätä nykyäkin hovin rakennusten jäännöksiä pilkottaa puiston keskeltä ohi kulkevalle maantielle.
Kreivi Lazarev perusti paperitehtaan Nuolijoen varteen vuosina 1788–1794. Sen suunnitteli arkkitehti Juri Felten. Parhaimmillaan tehtaalla oli yli 600 työläistä, joukossa myös paikkakunnan talonpoikia”.
A. Tiisnekka ylistää Uudessa Suomettaressa vuonna 1882 julkaistussa artikkelissa Ropsua: ”Hovin puistossa ovat hyvät ylivuotiset kukkatarhat (anserit), puitten kasvatuslaitokset ja kauniit kirkasvetiset keisarilliset kalajärvet. Siellä on myöskin vanha kruunun paperitehdas, josta ennen talonpojat orjanverollisina työtä tekivät. Vielä on samassa Ropsussa venäläinen kirkko, volostikunnan hallinto ja saman kunnan lasaretti. Jos tähän lisää sieltä lähtevät Nuolijoen mutkailevat alkuhaarat metsäisine laitoineen ja vielä säilyneet kruunun metsät, niin arvaa jo Ropsun näin kesän ajalla hyvin ihanaksi ja viehättäväksi seuduksi, jota hyvää muuten ei Inkerin sisämaalla ole paljon tavattavana.”
Paperitehdas
Hovi ja paperitehdas muodostivat omat yhteisönsä, udelit, kirkkoineen, sairaaloineen ja asuntokasarmeineen. Tehtaan viimeiset yksityiset omistajat olivat kauppiaat Pechatkin ja Reiter, joilla oli paperitehtaita muuallakin Venäjällä. Ropsun paperitehdas ja koko hovi tiluksineen kansallistettiin 1917.
Koulut
Kylässä oli myös koulu. Kouluopetus alkoi Ropsussa samoihin aikoihin, kun Kolppanan seminaari aloitti toimintansa 1863. Kirkkoherra Groundstroem ja lukkari Pietari Kelo perustivat vuonna 1863 suomalais-venäläisen kansakoulun Pienelle Kurkulle. Koulu toimi aluksi lukkarin talossa. Pietari ja hänen vaimonsa Anna olivat muuttaneet Ropsuun Karjalankannakselta Sakkolasta.
Pienen Kurkun kylä, jossa luterilainen kirkko sijaitsi, oli umpisuomalainen kylä, vaikka joissakin Ropsun kylissä asui myös venäläisiä. Pienessä Kurkussa oli noin 160 asukasta. Yksi Pienen Kurkun runsaasta 30 talosta oli Juutisten varakas talo. Pienellä Kurkulla Roskalan talossa asui myös kylänvanhin eli staarosta, Abraham Juhananpoika Juutinen, jolla oli mm. kunnia osallistua hallitsijoiden tervehtimisdelegaatioihin ja ojentaa heille leivätsuolat.
Pienessä Kurkussa oli myös staarosta Juutisen talo. Sekään ei ollut Paulaharjun kuvista tutuksi tullut matala hirsinen savutupa, vaan jykevästä paasikivestä rakennettu talo, nimeltään Roskala. Se on pystyssä vielä tänäkin päivänä. Mielenkiintoisen nimen alkuperä ei ole selvillä. Talo sijaitsee Pienen Kurkun kirkon raunioilta lähtevän kadun varrella.
Sodan aikana talossa, tuvan puolella, asui saksalaista päällystöä ja lauloivat iltaisin ja pitivät mekkalaa.
Ropsun murre
Ropsun murre
”Muistuu mielehein ennenvanhane vaate. Miul oli emon siso äyrämöinen/historia/, mut hänen minja oli savakko/historia/. Enne oli tyttölöi savakkolloi ja äyrämöisii. Äyrämöisen vaate oli toinen ja savakon vaate oli toisenlaine. Savakol oli hammeet levveet, ryhheet ja oli esliinat ja kouhtat. Ja sit ko männiit jo miehele, sit niile panti lakki päähä. Niitä ommeltii sellasest sulkust tai sattinist, sellanen vaatteinen, se oli sit savakon nainen.
Mut äyrämöisen vaate oli toisenlainen. Äyrämöinen tytö oli sellanen, et sil oli leikattu otsahiukset ja sit niil oli pääs seppäle. Seppäle oli ymyräinen sellanen tehty paksust papkast tai jostai ja siihe oli sit paljo helmii ommeltu. Äyrämöisel kouhtaa ei pietty eisikkää. Äyrämöisel oli ainijaa paita valkijast ommeltu ja sit etipuol oli tehty rekko. Ja paijan hihat olliit levveet ja hihansuut olliit ommeltu täpsäkäst. Ja sit esliinaa piettii.” (Mari Rogozina, synt. 1897, Uusikylä, Ropsu. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen, 2004
Ropsun kylät
1900-luvun alussa Ropsun seurakuntaan kuuluivat seuraavat kylät: Hapuni, Hyvösi, Iljankylä eli Uusikylä, Kelosi, Kivisenmäki eli Pieni-Kuippina, Korovina, Kuippina, Luuhkova, Läätinä eli Klätinä, Metsola, Nikkasenmäki, Pieni-Kurku, Raaju eli Korovina , Ropsu, Ropsun paperitehdas, Ropsunhovi, Rumpali eli Trumbari, Suuri-Kurku, Viitinä, Volossola