Salmen silta liittää toisiinsa Lempaalanjärven ja Kirkkojärven. Seitsemän kilometriä pitkä järvi oli aikoinaan paitsi kaunis, myös kalaisa. Kalajuttujen mukaan järvestä nousi mahtavia haukia, lahnoja ja ahvenia myös Pietarin toreille myytäväksi. Nykyisin Lempaalanjärven kirkkaus on himmennyt, mutta Salmen silta on yhä kaiken kansan suosima onkipaikka. Järven roskaiselle rannalle riittää kalastajia sekä arkena että pyhäisin. Sinne tullaan kalastamaan ja viihtymään. Samalla rannat ovat roskaantuneet.
Salmen sillalla kalastajia riittää niin arkisin kuin pyhäpäivinäkin. Venäläiset rakastavat kalastamista. Uimareita järvi ei kesäkuumallakaan näytä houkuttelevan. Virvoitusta ja viilennystä hakeva koira on poikkeus. Syyn uimahaluttomuuteen ymmärtää. Liejuisella pohjalla kuultaa rikottujen pullojen ja hylättyjen kaljatölkkien iljettävä installaatio. Rannalle on kasautunut kaatopaikka.
Kovin mahtava taajama Lempaalan kirkonkylä ei ole koskaan ollut; kirkon lisäksi siellä oli muutama talo, pappila, haudankaivaja, kansakoulu ja Inkerin ainoa kuuromykkäkoulu. Pitäjäntuvan yhteydessä toimi vaivaistalo, jossa olosuhteet olivat kurjat ja hoito huonoa. Hoidokeille viikon kohokohta oli lauantainen sauna.
Jyrkät portaat johtavat maantieltä kirkonmäelle, jonne on pystytetty Lempaalan kirkon risti. Sen vieressä on vuonna 2005 pystytetty muistomerkki Kannaksen rintamalla jatkosodan aikana kaatuneille suomalaisille sotilaille. Siellä on myös punaisten veljeshauta, joka on pysytetty muistomerkki 1919 Pohjois-Inkerin kapinassa kaatuneille. Muistokivessä on monia suomalaisnimiä.
Vanha luterilainen hautausmaa sijaitsee kauempana umpimetsässä. Sankan kuusikon keskellä lojuu rikottuja ristejä, ja sammaloituneesta maasta erottuu syviä painantoja. Jatkosodan aikana otetussa kuvassa hautaristit olivat vielä pystyssä. Nyt ristejä ei enää näy. Hautojen paikalla on kuoppia, kun haudanryöstäjät ovat etsineet koruja ja kultaa. Jopa hautakivet on kierrätetty rakennusten porraskiviksi.
Kirkon portin pielessä oli kauppias Matti Härkösen sekatavarakauppa, josta sai lähes kaikkea, mitä ihminen tarvitsee, rinkeleistä hevosen länkiin.
Kanttorila sijaitsi Salmen sillan itäpäässä Ryyppölässä.
Kuuromykkäkoulu
Vuonna 1889 perustettu kuuromykkäkoulu oli ainoa kuurojen koulu koko Inkerissä. Se siirtyi vuonna 1892 Venjoelta Lempaalan kirkonkylään kirkon ja pappilan tuntumaan. Koulun toimintaa tuettiin Inkerin kirkon apurahastosta ja loput kulut katettiin lukukausimaksuin. Koulu toimi sisäoppilaitoksena. Asunto, ruoka ja opetus oli ilmaista, mutta vuodevaatteet oppilaat joutuivat itse hankkimaan. Talous oli tiukalla, sillä useimmat oppilaat olivat varattomia. 25 toimintavuoden aikana koulussa opiskeli yli 100 lasta.
Koulun johtajana oli Lempaalasta kotoisin ollut Juho Hipeli ja opettajana hänen vaimonsa Hulda. Juhon kohtalo oli traaginen. Venäjän vallankumouksen jälkeen bolsevikit tulivat koululle tarkastuskäynnille ja uhkasivat Hipeliä aseella. Ennen kuin sotilaat ehtivät upottaa pistimen Hipelin rintaan, hän kuoli sydänhalvaukseen. Koko koulu pengottiin ja uskonnolliset kirjat tuhottiin.