Samuli Paulaharju tallensi kuvausmatkallaan vuonna 1911 Inkere-joen varrella sijainnutta Anolan kylää. Silloin Anolassa asui sekä savakkoja että äyrämöisiä. 1800-luvun puolivälissä asukkaita oli noin 165. Ennen vallankumousta kylässä oli 36 taloa. Nykyisin asukkaita on noin kaksi ja puolisataa. Paulaharjun ottama kuva on kaunis, mutta kuvaaja ei itse kylään ihastunut. Anola oli Paulaharjun mielestä huononnäköinen ja siivoton.
Raaka-aineita saatiin lähiseudulta. Inkereellä toimi sahoja ja Inkere-joella oli sahamyllyjä, joiden voimalla sahattiin rakentamisessa tarvittavaa puutavaraa.
Paperitehtaan johtajana toimi Charles Lingrad, jota seurasi hänen poikansa Georg Lindgrad. Charles Lingrad kuoli Anolassa vuonna 1915, ja hänet on haudattu Tsarskoje Slavankan hautausmaalle. Lindgrad pakeni Anolasta vallankumouksen jälkeen.
Hyppääjät-lahkoon kuuluneita nuoria neitosia
Anolassa oli myös hyppääjät-lahkon toimintaa. Inkerissä vaikutti 1800-luvulla moniakin eri lahkolaisryhmiä, joista dramaattisimpia olivat juuri kyseiset hyppääjät eli hlystit ja skoptit. Valtakirkko vieroksui lahkojen rituaaleja ja uskonnäkemyksiä. Esimerkiksi hyppääjät hylkäsivät virallisen avioliiton ja asettivat etusijalle hengellisen rakkauden. Inkerissä pappina toiminut Johan Öhqvist jyrisi kirjoittaessaan hyppääjien johtajien motiiveista. Hän piti heitä aikansa Auervaaroina, joiden tavoitteena oli vain vietellä naiset ja saada heidän rahansa. Anolan hyppääjät olivat aikalaiskertomuksen mukaan kuitenkin ”puhtaampia”.