Inkerinsuomalaisen Lauri Randlan ohjaama ja käsikirjoittama Näkemiin Neuvostoliitto -elokuva perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin 1980- ja 1990-luvun Neuvosto-Virossa kasvamisesta.
Elokuvan Tarkkiset ei ole mikään perinteinen normiperhe. Keskeisessä roolissa on Johannes Lenininpoika, kirjavaa elämää viettävän äidin ja tuntemattoman isän rakkauden hedelmä. Lenininpoika siksi, että Lenin oli kaikkien neuvostolasten isä. Johanneksen lapsuus kahden keskenään kiljuvan naisen – äidin ja mummon – ristitulessa ja isoisän viinanhuuruisen, mutta rakastavan, katseen alla ei ollut aina helppoa.
Elokuvassa perheen ongelmia, neuvostoelämää ja -kulttuuria käsitellään kuitenkin lempeällä huumorilla, moralisoimatta ja sortumatta opettavaan jälkiviisauteen. Elämä vain soljuu ympärillä, ja samalla tapahtuu paljon.
Henkilöhahmot ovat tarkkapiirteisiä ja kohdalleen onnistunut puvustus ja lavastus tehostavat aitouden tunnetta. Esimerkiksi täsmälleen Johanneksen opettajan kaltaisia hahmoja olen minäkin tavannut vieraillessani Inkerinmaan kouluissa.
Myös yhteiskunnallisia käytäntöjä käsitellään huumorin hanskat kourissa. Vaivihkaa sujautetut ruplat avaavat ovia ja nostavat puomeja. Onpa elokuvaan saatu mukaan myös inkerinsuomalaisten paluumuuton alussa kukoistanut, kyseenalainen, ihmiskauppaa muistuttava puuhastelu, jossa inkerinsuomalaisia välitettiin Suomeen töihin ja velvoitettiin lähtijä maksamaan ison osan joka kuukauden palkastaan niljakkaalle välittäjälle. Keskusjohtoiselle hallintokulttuurille nauretaan heti elokuvan alussa, kun vauvatkin pitää synnyttää pääkätilön tahdittamana.
Hurmaavaa oli myös elokuvassa puhuttu kieli, joka vaihtui kesken lauseen ja ajatuksen venäjästä viroksi ja välillä suomeksi ja inkerin murteeksi.
Näkemiin Neuvostoliitto on ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä elokuva. Sen ensi-ilta 27.3. ajoittuu inkerinsuomalaisten kannalta tärkeään vuosipäivään: huhtikuussa 2020 tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun presidentti Mauno Koivisto toivotti inkerinsuomalaiset tervetulleiksi Suomeen paluumuuttajina. Randla itse muutti äitinsä kanssa Suomeen vuonna 1991. Hän on ohjannut seitsemän lyhtyelokuvaa, joista viimeisin Mausoleumi (2016) voitti useita kansainvälisiä palkintoja.
Bufon ja virolaisen Exitfilmin tuottamassa elokuvassa nuorta Johannesta esittää monilahjakkuus Niklas Kouzmitchev, ja hänen äitiään nouseva näyttelijä Nika Savolainen. Muissa rooleissa nähdään joukko Viron suosituimpia näyttelijöitä, muun muassa Pääru Oja sekä Ülle Kaljuste ja Tõnu Oja. Elokuvaa on kuvattu entisessä suljetussa Sillamäen kaupungissa ja Tallinnassa.
Inkerinsuomalaiset ovat olleet viime viikkoina esillä Kansallismuseossa olevan näyttelyn takia. Näkemiin Neuvostoliitto avaa puolestaan uusia ikkunoita inkeriläisenä olemiseen ja tuulettaa perinteistä inkeriläistä kärsimyskeskeistä elämäntarinan kerrontatapaa. Elokuva tekee sen rakastavasti, jokaista ihmistä ja aikaa ymmärtävästi.
Tähtiä voisi jakaa vaikka täydet viisi, ja kuudes loistavalle Johanneksen esittäjälle Niklas Kouzmitcheville.
Helena Miettinen
